Vakiintunut asema

CFMOTO, perustamisvuodeltaan 1989, on rantautunut Suomeen jopa hieman vaivihkaa ja vakiinnuttanut vankan jalansijan T1 ja T3-luokan traktoriluokan ajoneuvoissa. T3-luokka käsittää sarviohjatut 40-,60 ja 80km/h nopeuden saavuttavat laitteet, joista 60km/h on selkeästi suosituin. T1 luokassa, eli rattiohjautuissa tilanne on sama. CFMOTO paistattelee kummassakin luokassa kolmannella sijalla ja prosentuaalinen kasvu kummassa luokassa H1/2020 vs. H1/2021 juhlavaa. T1 luokassa 185%, 77 myydyllä ajoneuvolla ja T3 luokassa 126% 745 kappaleella. Verrokkina toimii Polaris, jolla myyntiluvut vastaavati T1-531kpl ja T3-1522kpl ja pitää hallussaan ykköspaikkaa. CFMOTO valmistaa ATV- ja UTV-luokkaisten ajoneuvojen lisäksi moottoripyöriä ja moottoreita. Kerrottakoon samalla, että CFMOTO ja KTM tekevät tiivistä yhteistyötä ja näillä kahdella yhtiöllä on yhteinen ns. Joint Venture-yritys, jonka tarkoituksena on laajentaa yhteisiä ponnisteluita valmistuksen suhteen kiinassa. Yhtiöt eivät kuitenkaan omista toisiaan ristiin. Yhteistyö kattaa tässä vaiheessa esim KTM:n 75asteisen 999cc V2-, ja 799cc Duke-moottorin. Vakavasti otettavaa toimintaa.

Ryhdikäs olemus ja hyvin peittävä Iron Baltic -panssari.

Ensipuraisu

Ensimmäiset askeleet otettiin Elokuun lopussa Kangasniemen perusmaastoissa. Kapineella kiskottiin perinteisiä mökkitarpeita paikasta toiseen ja käytiin kaupassa ja vähän hupiajossakin perheemme AM121-kortin omaavien toimesta. Laite oli ollut Lemisen veljeksien ”Hellässä Huomassa” ja teimme vaihdon Heinäveden P-levikkeellä. Vetoautona toimi muuten oheinen kaunotar.

Kuorma liikkuu
Hakkipilke ja tuotokset saa liikettä.

Rengastus ja vanteet spacereineen ei ollut vakio, joten sovittiin sen verran, että lopulliset testaukset tehdään Askolassa ja vakiokokoonpanolla varikittiä myöden. Laite oli selkeästi levittävillä vanteilla ja varikitin säätöillä tehty reitille nopeaksi”Jumalkoneeksi” kuten Veljekset oli sen ristineet, mutta testausta ajatellen on tasapuolista testata laitteet vakiovarustuksessa. Laite antoi kuitenkin todelliset elkeet laadukkaasta ja mielenkiintoisesta koneesta, joten jäin kiivaasti odottamaan Askolan ajopäivää.

Tekniikkaa ja varusteita

CFMOTO CFORCE 625 on varustettu 580 kuutoisella 4 venttiilikannella ja yhdellä nokka-akselilla varustetulla CFMOTO:n omalla koneella. Tehoja koneelle luvataan 30kW/41Hv, joten sopivalla viritysasteella ollaan liikkeellä. Voimansiirrosta huolehtuu ensiöpuolella CVTECH:n variaattori ja toisiopuolella voimaa jakaa eteen ja taakse kaksi-alueinen vaihteisto. Kaaviosta löytyy luonnollisesti pakki, vapaa ja parkki. Positiiviset laadun merkit nousuvat jo heti esille, sillä vaihteet loksahtavat paikalleen ilman sen suurempia Lambadoja ja siksikin liikkuminen vaikeassakin maastossa on helppoa. Kun ollaan maastossa, nousee tiheäksi välitetty voimasiirto L-puolella loistoonsa. Laite on erinomaisen tarkka ajettava ja voimansiirto toimii samaan tapaan kuin kiinteärattainen. Voima välittyy nöyrästi ja tarkasti renkaiden kautta maastoon ja formuloista tuttua ”vetopitoa” variaattorissa on erinomaisesti. H-puoli voisi olla hieman pidemmäksi välitetty, mutta puhutaan siis todellakin hienoisesta säädöstä, jonka osaava Varipaja hoitaa kuntoon, jos matka-ajo on pääasiallinen paikka laitteelle. Itse pidin tästä kokonaisuudesta ja kärrynveto oli varsin helppoa reippaallakin kuormalla ja maastoajo vaivatonta ja minkäänlaista pelkoa ei ollut remmin palamisesta vaikeassakaan maastossa tai lutakossa. Askolan sininen savi pitää huolen aina raskaista ajo-olosuhteista vetojen suhteen… ja peseminen kestää aina tovin jotta saa laitteen oman värin esille.

Sinällään voimalinja on tuttua monista muistakin laitteista, eli sähköisesti ohjattu vetotapa tunnistaa 2WD-4WD ja 4WD-lock asennot. 2WD asennossa laite on kiinteästi 2WD ja kummatkin takarenkaat vetävät samaan tahtiin. 4WD-asennossa myös etuakseli tulee mukaan talkoisiin ja 4WD-Lock asennossa etutasauspyörästön lukko kytkeytyy päälle ja laite on silloin 100% nelivetoinen. Etulukko kytkeytyy ja irtoaa vaivatta, joten toleranssi-insinööri on osannut hommansa.

Valaistuksesta huolehtii LED-ohjatut valot kaikkialla. 10-pistettä ! Valoissa on lisäksi todella hyvin vaihtoehtoja. Voit pitää päällä parkit, päiväajovalot, puolikkaat tai pitkät. Pitkien yhteydessä palaa myös puolikkaat ja maastoajoneuvossa se on toimiva yhdistelmä, sillä näin saa ajotilanteessa myös valaistua penkat. Ja valot on sellaiset, että näillä pärjää hyvin, ellei jopa erinomaisesti. Tässä suhteen on hehkulanka-ajasta menty todellinen ”ValoVuosi” eteenpäin. Myös takana loistaa LED:t ja hyvin loistaakin. Valojen tulee jo turvallisuuden takia olla hyvät ja tehokkaat ja tässä CFMOTO on onnistunut tehdaslaitteeksi erinomaisesti. Muutama otos pimeässä yrittää kuvata tilannetta, mutta valoja on aina yhtä vaikea valokuvata. Valot on muuten turvallisuuskysymys myös sen suhteen, että näkyy liikenteessä ja tämän laitteen kohdalla sekin toteutuu edessä ja takana.

Parkki
Päiväajovalo

Ajovalo
Tyylikäs ja varsin isosti valaiseva takavalo
Näkyy tehokkaasti ja turvallisesti.

Tarakat on isot ja tasaiset muovilevyt, jossa erilaisia reikiä, kiinnikeitä ja kahvoja. Ja heti kahvoista pisteet. Kahvat on tukevat ja niin tilavat, että niistä mahtuu ottamaan kiinni myös rukkaset kourassa. Useinhan laite liikahtaan pienestä jumista ihan nykäisemällä ja isompikin jumi hellittää, kun joka nurkassa on mönkijäoletettu henkilö kiskomassa kaveria kuiville. Jos edellämainitut toimenpiteet eivät johda toivottuun tulokseen, 3000lbs / 1360kg vaijerivinssi jeesaa sitten viimeistään tasamaalle. Vaijeri toimii hyvin kovemmassa käsittelyssä, kivikossa ja puuhommissa, mutta moni vaihtaa vaijerin jo alkumetreillä naruun ja liukukitaan. Liukukita lyhentää jo ennestään lyhyttä etuylitystä liki nollaan. Lyhyestä keulasta, tarakastaja etuylituksestä sekä hyvästä ajoasennosta myös pisteet. Mittariston on hyvä olla katteissa kiinni, jolloin ensinnäkin iso osa johdoista pysyy paikallaan tankokiinnityksen sijaan. Lisäksi ohjaustankoa on helppo korottaa ja varustaa eri kiinnikkeillä mieleisekseen, kun mittaristo ei ole tangossa kiinni. Jos kajuutan jostain osalta pitää nurista, on se virta-avaimen paikka. Miksi sen pitää olla tässä ja monessa muussakin koneessa sateelle alttiina. Olisi edes jossain katteen osassa pystyssä, mutta nyt se on melkein vaaka-asennossa. Suosittelen dummyavaimen hommamista, ettei pesään sada sisään. Se meinaan jäätyy pakkasten tullessa takuuvarmasti.

Puhtaana pitkällä.

Alusta on pehmeähkö ja hyvin iskunvaimennettu. Kallistuksen vakaaja on viritetty poluille, perushommiin ja kadulle. Jos ajo on pelkkää maastoa, suosisin hieman laimeampaa kallistuksen vaimennusta, mutta taas ollaan melko makuasioiden ja käyttötarkoituksen äärellä, joten hyvä näin. Tämän saa helposti korjattu ja uskon, että Jukka Rosendahl jo takoo CF:ään uutta rautaa maltillisemman vaimennuksen hyväksi. Levyjarrut ovat kevyet käyttää ja vaikuttavat tasaisesti kaikkiin renkaisiin. Jarrut oli jopa normaalia hieman kevyemmät käyttää ja hyvä niin, sillä junnut näitä monesti ajelee, joten heidänkin voimat saa laitteen pysähtymään. Myös ohjaustehostin on todella tehokas, joten se säästää käsivoimia johonkin muuhun koitokseen. Tehokas ohaustehostaja myös vaimentaa renkailta välittyviä iskuja ja säästää kuljettajan peukaloita ja olkapäivä. Mutta se käsijarru! Voiko Prk¤%&# enää ärsyttävämpää laitosta olla. Jos et muista sitä laittaa kiinni kun jätät koneen talliin tai pihalle, niin hetken päästä menee hermo. Laite meinaan odottelee sen 3-5 minuuttia ja alkaa piippaamaan kovaäänisesti ja muistuttaa, että käsijarru ei ole päällä. Tässä ajassa olet juuri kerenny paskalle tai vähintään riisunut kengät pois. Pahimmoillaan olet kuudennessa kerroksessa ilman hissiä, kun kapine kaihoisasti kutsuu kuljettajan takaisin luokseen. Tähän löytyy lääkkeet kyllä helposta kytkentämuutoksesta, mutta tällaisenaan tämä ei palvele ketään. Tämä ei ole maailmanmurhe, eikä vaikuta koneen oikeisiin ominaisuuksiin mitenkään, mutta jotain näissä tuotevastuujutuissa nykyään mättää.

Maastossa

Varsinainen koeajo maastossa suoritettiin aina niin mahtavassa Askolassa. Aamu oli kuin nuori ja raikas morsian ja ajokavereita oli ilmestynyt paikalle päälle 30. Oli siis hyvä hetki testata laite hyväksi havaitussa maastossa.

Kaverina oli toinenkin uutuus, eli Segway Snarler 600GL, mutta vertailut jäivät jutustelun asteelle, sillä pitkää ja pätkää laitetta on hankala laittaa maastossa vastakkain. Ajoimme ensin Askolan savettomat nousu, laskut, kivikot ja portaat. Askolassa on sellainen laakea kiviporras, joka on vuosi toisensa jälkeen aiheuttanut harmaita rakennetuissakin koneissa. CFMOTO 625 selvitti portaan ensimmäisellä yrittämällä. Tässä yleensä keskipakokytkimellinen laite on loistossaan, mutta CF:n mainiosti toimiva voimansiirto ja varsin hyvin kalliolla pitävä CST C9313 vakio rengas 25×8 ja 25×10-12 koossa toimi erinomaisesti. Kone nousi määrätietoisesti portaalle. Ohessa linkit pariin videoon.-> Eka tulee ihan linkkinä ja toinen meni juutuubiin hyvälaatuisena. Pystykuvaus ei mene millään vaikka mitä olen kokeillut: https://photos.app.goo.gl/DgvCP9wAdRY8Cvk4A

Askolan Kiviportaalla
Askolan Kivinousu, Kuva: Jani Jussila
Kivinousu, kuva: Veijo Toimela.

Vaikka vakiorenkaan kuvio ja palan korkeus oli varsin maltillinen, pääsi tämäkin yllättämään, eli Askolan sininen savi komensi vain kerran vinssille. Koko ajon aikana vallitisi keveys ja ketteryys. Lyhyt keula antaa seisovaltaan ajavalle erinomaisen näkymän suoraan eteen ja laitetta on kiva käsitellä kivien lomassa. Lisäksi vakiorenkaallakin etuylitys on minimaalinen ja keula ei osunut mihinkään, vaan renkaat oli aina ensin kiinni esteessä. Moottorijarru on kaksitoimisuudessaan mainio. Jos laitteen pysäyttää mäkeen ja päästää jarrun, lähtee laite rullaamaan varsin vapaasti. Jos taasen laite on liikkeessä ja päästää kaasun, on moottorijarru varsin voimakas ja sitä voi kaasulla vielä säädellä varsin helposti. Monipuolisesti toimiva kokonaisuus. Ajoasento on melko matala, kun kuljettajana on 180 cm konttoriläski. Stonga taasen on korkeammalla kuin monessa muussa laitteessa, joten ajo asento oli luonteva sekä seisaaltaan, että istualtaan. Askola tarjoilee sekä haastavaa kivikkoa, että liki pohjatonta savea. Laitetta ei ollut tarkoitus upottaa mitenkään erityisesti, halien ilmanottoaukkojen rajoja, mutta reippaasti yli astinlaitojen kuitenkin päästiin ja joukkokuvan alueen läpi ajettiin muitta mutkitta.

iloiset mönkijäoletetut.

Summaten

Laadukas ja maastossa erinomasesti etenevä valomestari oli mieleinen tuttavuus ja tulee olemaan kova pala keskikastin kokoluokassa. Maantiellä laite on varsin eleettömästi etenevä, vaikkakin näiden paikka on metsäautotiellä ja sitä hankalammissa olosuhteissa.

Kuvat Veijo Toimela ja Jani Jussila

Uutukaiset naamakuvassa

Muistiinmerkitis, Heikki Hautala

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.