Uutta maahantuontia

Kun PariUraa koeajoi Arctic Cat Alterra 700 ESP mallin, oli meillä mukana samalta maahantuojalta, eli Sumeko Oy:ltä myös Access AMX 6.46 ESP 4×4 mönkijämaailman uutuus. Access on ollut Suomessa aikaisemminkin edustettuna, mutta silloinen maahantuoja ei kaiketi omannut maahantuonnin ja jälkimarkkinoinnin osaamista, joka Sumekolle on varmasti vuosien varrella karttunut. Onhan Sumeko ja sen emoyhtiö SGN Group:lla monen kansainvälisen merkin ja brändin maahantuojan rooli. Konsernin hallussa on Power Sport-tuotteissa mm. Kawasaki, Arctic Cat, Tohatsu ja All Right Europe-tarviketukku. Kone / Maatalouspuolella tunnettuja merkkejä ovat New Holland, Weckman Steel ja Case. Maahantuontia ja myyntiä on myös sisustuksessa, vaatetuksessa ja urheilutarvikkeissa sekä lannoitteissa ja monessa teollisuuden erikoisosaamisessa, mutta näiden toimialojen kohdalla jätämme tilaa muille kirjoittajille.

Kaukoidän tuttavuus

Access Motor Company on vuonna 2003 perustettu Taiwanilainen yritys, joka on keskittynyt vain mönkijöiden valmistukseen. Mallisarja kattaa kaikki ATV-kokoluokat, alkaen 50 cc lastenmönkijöistä jatkaen 100-450 kuutioisten sporttimönkijöiden kautta 800 kuutioisiin maastolaitteisiin. Suomen maahantuonnissa on 600-800 kuutioisten kokoluokassa 4×4 laitteet T3b-traktorimönkijät ja 350 kuutioinen edullinen T3-luokan takavetoinen malli. Tämä viimeinen onkin mielenkiintoinen tuttavuus 4990 euron hinnallaan.

ACCESS AMX 6.46 ESP 4×4 ESP koeajossa

Koeajon kohteena on otsikon malli, jossa varusteiden osalta oli kaikki kohdillaan. Isommissa kuutioluokissa alkaa etulukko olla jo vakiotavaraa ja sellainen löytyy myös Access:stä. Etulukko kytkeytyy sähköisesti. 4×4 veto myös kytkettiin samalla tavalla sähköisesti ja sen toiminta oli yhtä helppoa kuin etulukonkin. Moottori sai kiitosta koeajojoukoiltamme ja sai arvosanan ”kipakka”. Kokonaisuuteenhan vaikuttaa itse moottorin ominaisuudet, rengaskoko, sekä oleellisesti voimalinjan, eli tässä tapauksessa variaattorin toiminta yhdessä moottorin kanssa.Kokonaisuus oli siis kohdillaan. Myös matala painopiste sai kiitosta ja se on kirjoittajan helppo uskoa, sillä koeajo suoritettiin Häkä-rinteillä, jossa jyrkkyyttä oli kotitarpeiksi asti.

Vakiorenkaaksi on valikoitunut Kenda Bear Claw EX, joka osoittautui varsin toimivaksi sekä lumella että mutaisemmassakin maastossa. Mielenkiinnolla odotellaan, millä renkaalla Access tulee jatkossa, sillä rengasmallin valmistus on lopetettu. Bear Claw HTR tai Evo olisi varsin mallikas ja maltillinen seuraaja EX-mallille. Vakiorenkaana kannattaa olla monikäyttöinen rengas, sillä sellaiseen käyttöön mönkijät pääsääntöisesti ostetaan. Mutapainit ameriiikan malliin hoidetaan sitten vähän agressiivisemmilla kumeilla, joita ei kannata juurikaan asfaltilla käyttää. Huomio kiinnittyi myös kaksipaikkaisuuteen. Laitteella saa kaksi persoonaa kulkea laillisesti 60km/h nopeudella paikasta toiseen. Varmasti puhutteleva ominaisuus, kun monikäyttöisyyttä ajatellaan. Ihan täysimittaisia miehenköriläiden ei kannatta pitkälle matkalle tällä versiolla lähteä, vaan silloin valinta osuu LTD-versioon, joka on oikeasti kaksipaikkaiseksi tehty. Huomionarvoista on myös se, että kaikki 4×4 mallit saa myös maastomallina  ja L7E-tieliikenneversioina.

Varusteita

Varusteet ovat aina mielenkiinnon kohteena, sillä harva laite rullaa kaupasta ulos alastomana, sillä aina jotain on ruksattu varustelistaan. Access:n vakiovarustelista on kattava. Talvisissa olosuhteissa arvostaa kovasti kahva- ja peukalolämmittimiä. Tämä on melkein ensimmäisiä lisävarusteita normaalisti, mutta Access:n kohdalla ne ovatkin vakiona jo mukana. Myös 908 kg kiskova vinssi löytyy vakiona keulilta. Dyneemanaru ja alumiininen liukukita löytää ensimmäisen ajokauden jälkeen paikalleen ainakin mukavuuden haluisilla. Vakiona tulevalla vaijerillä pärjää yhtä hyvin ja työkäytössä jopa säälimättömämpää käyttöä kestävänä paremmin. Koeajojoukko kiinnitti huomiota myös mittaristoon. Se oli varsin luettava ja kertoi ensisilmäyksellä kaiken tarvittavan. Mittaristosta löytyy: Nopeus- ja kierroslukumittari, polttoainemäärä, vaihteiden ja lukkojen tilan, Kello, ja normaalit tieliikennekelpoisuuteen liittyvät merkkivalot. Mutta yksi on merkille ominaista, eli kaikki 4×4 mallit ovat LED-ajovaloilla varustettu takavaloja myöden. Ajovaloilla näki mainiosti ja ensimmäisenä ei tarvitse mennä lisävalokauppaan, jotta näkee ajaa maastossa tai maantiellä. tosiaan myös takavalot ovat LED-tekniikalla toteutettu, joten polttimoiden vaihdot ovat historiaa ja vesitiiviinä toimivat myös vähän rankemman ajosession jälkeen. Tästä saisi kaikki merkit ottaa mallia. Kenda Bear Claw-kumien kaverina oli alumiinivanteet, joten tässäkään ei ole säästetty. Peilit näissä ajoneuvoissa on aina viitteelliset, mutta Käsisuojista saa taas lisäpisteet, sillä niiden arvostus kasvaa tuulessa ja tuiverruksessa kahvalämppäreiden yhteisvaikutuksesta. Vetotarpeitä Accesissä tyydyttää normaali 50mm kuula ja 7 napainen pistorasia jakaa sähköt perävaunulle. Myös ohjaustehostin löytyy tästä mallista ja se oli koeajossa todettu toimivan tunnokkaasti. Ei siis tehostanut laitosta amerikkaisen 50-luvun tyyliseksi autoksi, vaan ajotuntuma säilyi tehostuksesta huolimatta. Polttoainesäiliö vetää 21 litraa, joten ajopäivälle tuskin tarvitsee extrakannuja normaalikeikalla mukaan ottaa. Polttoainekulutusta maasto-olosuhteissa ei tämä sessio antanut mahdollisuutta mitata, sillä kukkula aiheutti kuljettajissa kertaluokkaa kovempaa tarvetta ajaa peukalo suorana 😉

Maastossa

Matala painopiste tulikin jo mainittua ja jos tuon koeajon kuvista vähääkään ottaa ajatusta, niin helpolla ei Accessiä päästetty. 600 kuutiota yhdessä hyvin sovitetun variaattorin kanssa sai myös koeajokuskien kielet irtoamaan. Jotenkin vallalla on ajatus, että kokoluokat on joko pikkuiset- 350-500 tai sitten tonnisonnit. Itse miellän luokkajakoa laveammaksi ja siksi on hyvä, että 600-800 kokoluokkaankin on tarjontaa. Polttoaineen suihkutuksella varustettu 608 kuutiosenttimetrinen yksisylinterinen moottori on omaan hiipimiskorvaan sopiva ja merkillepantavan hiljainen. Hiljaisuus yleensä merkitsee tarkkoja sovituksia ja pitkää ikää. Erillisjousitus nielee tässä laitteessa hyvin normaali patikot ja toimii valtaosalla kuljettajista kiitettävästi. Maastossa kuitenkin tarvitsee välillä pysäköidä vähän jyrkempään paikkaan ja tällöin vaihteiston P-asento olisi paikallaan. Käsijarru siis kannattaa pitää säädöissään, jotta jyrkässäkin kohdassa saa parkkeerattua Accessin paikalleen. Jarrut toimivat moitteitta, mutta todellisen vauhtiveikon tullessa puikkoihin, kannattaa niihin kiinnittää huomiota hieman enemmän ja hoitaa hidastaminen ajoissa. Muistetaan kuitenkin, että kilpavehkeet ovat erikseen. Nykysuuntauksena on valmistaa tarakat komposiittimuovista, mutta tässä kohtaa Access ilahduttavasti ei ole seurannut valtavirtaa. Putkesta tehty tarakka on edelleen paras vaihtoehto, kun tartutaan ajoneuvosta kiinni kavereiden toimesta, kun itse on onnistunut jäämään ajamalla kiinni. Myös putkeen saa kiinni ihan mitä vaan kiinni ja kaikkien tarvikkeiden ei tarvitse olla ”merkkivarustehinnoiteltuja” Pisteet siis perinteisille putkille.

Summis

On vaikea kuvitella meidän koeajokuskien sanovan ”Sopusuhtainen”, kun katsoo tuota väkeä rinteessä… Tämä tuli kuitenkin ”Papin” suusta, joten kaiketi laite on kaikin puolin balanssissa tehojen, voimalinjan, ajo-ominaisuuksien ja varusteiden suhteen. Myös konstailematon ja yksinkertainen ja kaiketi myös huoltoystävällinen perusrakenne sai kiitosta meidän koeajomiehiltä. Access on tätä kirjoitettaessa hinnoiteltu jälleenmyyjien toimesta houkuttelevaan suuntaan, joten kesäkauppa varmasti onnistuu.

Jukka81 ja Pappi koeajoi ja allekirjoittanut laitttoi muistiin.

 

Heikki Hautala

 

2 thoughts on “Koeajossa Access AMX 6.46 ESP”

    1. Terve Simo,

      Jos perinteisesti ajatellaan, että merkkimönkijöiksi mielletään Polaris, Arctic Cat / Textron, Honda, Yamaha, Polaris, CanAm, Suzuki ja Kawasaki, niin näihin merkkeihin verrattuna Access, TGB, CFMoto jne ovat saaneet sekä ominaisuuksien ja laatupisteiden osalta merkkimönkijöitä kiinni hurjasti. Varmasti vielä eroja löytyy, mutta esim tuoreessa muistissa ollut CFmoto 450 ja Access 6.46 osoittavat, että ero on pieni. Ja eroja löytyy myös Merkkimönkijöiden väliltä, joten sekään ei mahdollista 1:1 vertailua. On vaikeaa esimerkiksi viivoittaa vaikkapa CanAm:a ja Hondaa viereikkäin. Tekninen toteutus on todella erilainen ja myös suunnittupöydällä tilanne on lähtökohdiltaa poikkeava. CanAm on selkeästi sporttinen laite, jonka alusta, moottorin ja voimansiirron kokonaisuus kielii enemmän vauhdinnälkäisestä ajokista, kun taasen Honda vaihteellisena, keveänä ja joidenkin mielestä vaatimattomilla tehoilla varustettuna kielii huolettomia kilometrejä tai mieluumminkin tunteja metsässä. Nykyään 100% lukolla varustetut mallin ovat erittäin soveliaita työtehtäviin vaatimattoman huoltotarpeensa johdosta.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.