Askolassa ajettiin Loppiaisena ja mukanamme oli ”Rookie” eli Darth:n kaveri Jyri. Jyri ajoi koko PariUraan kalustolla, sillä muistiinmerkitsijällä oli Yamaha 450 malli koeajossa. En ajatellut tämän enempää sanailla, sillä Jyrillä on oma kynä hallussa.

Mielikuvat hommasta oli aika liki se että ajellaan 4-vetomönkkäreillä vanhoja mettäkoneenuria ja suditellaan vähän kivikoissa. Jossei muuta, niin hyvä syy lähteä makkaranpaistoon, joten vastasiin ”Joo, missä pitää olla, mikä varustus ja milloin”.
Varustus koostui hyvin pitkälti rapaa sietävistä kamoista ja kypärästä. Lisättynä bonarina oli eväsreppu, makkaratikku, puukko, jotain EA-kamaa ja runsaasti reipasta mieltä. Eli ei mitään ihmeellistä. Ja paikaksi ilmoitettiin webbiosote, kato sieltä lisää.

Koitti lähtöaamu. Kello soi varuita jo 06:30 jotta kerkiää kasaamaan vielä kaikki puuttuvatkin tavarat mukaan ja vetäsemään tukevan aamupalan.
Pelipaikoilla PariUraa tapahtuman kilpailutoimistolla Askolassa olin noin 09:30 ihmettelemässä kun pihaan rupesi pukkaamaan erinäiköisiä yhdistelmiä ja ukkoja. Puheensorina ja nauru raikasi porukassa joka otti rookien hyvin nopeasti yhdeksi heistä. Samalla sain opastuksen ajokkiini joka tuli suhteellisen tutuksi päivän aikana. Ennen ajoon lähtöä, järjestäjä piti kuljettajapuhuttelun ja toivotteli mukavaa päivää kaikille 37 kuljettajalle. Jengi kaikkosi hyvin pian sen jälkeen metsään matalan pörinän saattelemana.

Ja eikun matkaan.
Tässäkohtaa vielä jännitti, oltiin siirrytty pari kilometriä jäistä tietä pitkin ja vermeet kiilsi vielä puhtautta. Samalla tuli huomattua että GoPro oli imaissut kasan itseään ohjelmistoonsa ja reissun videointi aikeista huolimatta oli tuomittu epäonnistumaan ja näköjään tavan kameralla otetuista kuvistakin tuli melkosta suttua. No ehkä noista nyt selvän saa.

Ei tuosta kuvasta kovin pitkään menny kun päästiin itse asiaan. Ajoin siis järjestäjäporukan ohjauksessa, käytiin nauhoittamassa reittejä.

Nämä veijarit olivat lähteneet toisenlaisella mönkijällä liikkeelle. Hyvin näytti matka taittuvan vaikka välillä meinasi vähän ahdasta ollakkin.

Noh, koska talvi on ollut mitä nyt on sattunut olemaan. Tarjolla oli rapakkoa.
Ja sitä rapakkoa sitten riitti.
Oli jäistä hyhmää, isompaa jäälaattaa, savea, liejua, leijua kivillä. Aivan kaikkea.
Välillä vähän vinssattiin mutta pääasiassa edettiin joko koneella tai aavistuksen työntämällä.
Alla esimerkki: Sami ja savea.

Kalustosta:
Itselläni oli alla alkuun erillisjousitettu, vakaimeton Hondan 500 kuutioinen maastomönkijä. Oikein mukava peli ajella, vähän kun olisi ottanut sohvan metsään. Allekirjoittaneen massalla (111kg tänäaamuna) painopisteohjaaminen oli enemmän kuin miellyttävää. Tosin kaloriakin sitten palaa melkein 600 kalorin tuntivauhdilla jos Garminin sporttikompuutteriin on uskominen. Tätä kirjoittaessa tuntuu että kone valehtelee – alaspäin.
Toisena laitteena oli sitten vähän vanhempi, myöskin Hondan 500nen, mutta  jäykkäperäinen traktorimönkijä. Tällä ajoinkin reissusta noin 2/3 osan. Ihastuin heti ajettavuuteen. Aivan kuin moottorikelkalla kurvailisi, paitsi ei ole lunta joka saamarin paikassa, sen korvaa tosin muta, ja vehje on puolta lyhkäsempi mitä anoppilassa ajamani Lynxin 5900 työkelkka. Jäykkä perä aiheutti tosin hankaluuksia päivän aikana syntyneissä syvissä urissa kun fillarit eivät vaan ylettäneet kiinteeän massaan. Niin mainitsihan jo että sitä mutaa oli tarpeeksi? Mutta niin vaan pois päästiin.

Lopulta kuitenkin koitti hetki kun hihat vaan tyhjeni. Koska porukka oli avointa, sen uskalsi sanoa. Nyt ei enää jaksa, nörtillä on kädet loppu. Rapalutakossa rymyämisen sijaan siirryttiin helpompiin reitteihin samantien ja otettiin suunta kohti tukikohtaa.
Tukikohdassa kahvit huiviin, kiittely päivästä ja kotia kohti. Innokkaimmat jatkoivat vielä takasin metsään sen jo pimetessä. Itse kohti kotia ja saunaa. Aivan helkkarin kiva päivä oli ollut. Jos moisen koneen säilytysmahdollisuus olisi edes jotenkin järkevästi järjestettävissä, en miettisi hetkeäkään ”pitäiskö hommata”, mulla olis jo tommonen.
Rivariasujana ei vaan ole mahdollisuutta pitää vehjettä missään järkevästi.
Jos joku joskus miettii tätä lukiessa, pitäskö lähteä kokeilemaan, Askolassa on mielettömät mestat ajaa. Älä mieti, mene jo!

Terveisin väsynyt mutta rapainen:

Tämä juttu on kirjotettu 12 tunnin yöunien jälkeen, olossa joka tulee kun hakataan kepillä jokapaikkaan, tai saman olon saa kyllä aikaan ajaen vajaa 6 tuntia pitkin metsiä.
Vielä iso kiitos mahdollisuudesta päästä kurvailemaan. Ja aivan varmasti lähden toistekkin jos vaan moiseen tulee mahdollisuus.
Kiitos Sami ja  PariUraa!

Mitens se ny meni, Mönkimisen ilosta?

—-

Edit, se Menee ”Paremman mönkimisen puolesta”

Kopsasi näkyville, Heikki Hautala

Talvi on vaan hienoa aikaa.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.