Kun vaari mopon osti…
Kirjoittajan junnuaikoina oli 9 vuotiaalla tarjolla maitokärryt ja rodeoraudalla varustettu Tunturi VIP. Joskus saattoi saada kyydit vaarin mopolla tai hyvällä säkällä jopa itse ajaa. Nooh, aikansa rajuja pelejä ja nyt juniorit kiitää 110 kuutiocenttimetrin voimin hangessa, mökkitiellä, maatilan pihalla, tapahtumissa torilla tai vaikkapa kartanon tiluksilla. Tai skeitillä, scootilla, fätillä, BMX:llä ja ties millä vehkeillä
Perusteet menestykselle kunnossa
Junioreiden mönkijät eivät ole mikään uusi juttu, mutta ne ovat olleet jotenkin kaksijakoisia. Joko ne maksaa 3000€ ja ovat merkkitietoisen valinta tai sitten ne on 300€ rytökasoja, joiden seurassa viihtyy enempi perheenpää meisselit kourassa Hartwallin harmaat seuranaan. Nyt tähän saumaan iskee Sumekon maahantuontiohjelman Access Mini Super Sport. Hintalappuun on kirjoitettu kovinkin sopivalta kuulostava 1179€ ja tällä rahalla saa jo oikeasti vastinetta. Tämä laite on oikeasti jousitettu, siinä on ajovalot ja moottorina toimii kaasutinkäyttöinen, ilmajäähdytetty 110 kuutiocenttimetrinen nelitahti, joka 5,1 Kilowatin voimin kuljettaa vaikka aikamiestä.
Varusteet ja perusominaisuudet mallillaan
Ja takavaloksi on löytänyt tiensä oikein LED-toiminen valo. Edessä olevat valot toimii
lähinnä huomiotarkoituksessa ja noheva iskä laittaakin tallinsopukassa keulille LED-käyttöisen työvalon ja näin perheen piltti voi ajaa yöt läpeensä. Ja miksei ajaisi, sillä vehje on maltillinen ääniltään, mutta silti miehekkkäästi puhkuva. Laitteen mekaaniset äänet loistaa poissaolollaan ja tämä on aina hyvä merkki laitteen laadusta sekä mittatarkkuudesta.
Kaikki huoltokohteetkin on muistettu laittaa kivasti esille. Polttoainetta menee luonnollisesti koko tankillinen, mutta jatkuvasti ei tarvitse olla tankkaamassa. 2.1 litran tankilla meinaan ajaa päälle 2 tuntia, joten tankkauksien välissä kerkeää vanhemmat tekemään muita hommia.
Turvallista matkaa
Ihan ensimmäiseksi kiinnittää huomiota jarruihin. Laitteessa on nestekäyttöiset levyjarrut edessä ja takana. Ei siis enää ikinä jäätyneitä jarruvaijereita, joiden kanssa on saanut tapella aikanaan ihan riittävästi. Ja tunnokkaana pysäyttävät ajokin pikkuväenkin sormivoimilla ihan lukkojarrukseen saakka. Laite painaa 93 kiloa, joten jarruille on tilaus ja samalla paino rauhoittaa menoa. Se kertoo myös jotain laitteen rakenteesta. Vahvasti tehty ja ei oletettavasti hajoa ensimmäisten kesien aikana.
Laitteessa on ajateltu turvallisuutta myös vauhdin kannalta.Voimalinjan alussa toimii yksivaihteinen ja keskipakokytkimellä varustettu vaihteisto, jossa polkimella hoidetaan suunnanvalinta, eteen tai taakse.
Toisiovetoina toimii ketju, joka oli silmämääräisesti tutkittuna järeää tavaraa ja siinä oli myös swingin yhteydessä ketjuohjain.
Eipä ketju rallatellut swingin putkiin. Huippunopeutta laite keräsi noin 30 km/h joka on oikein mainio vauhti aloittelevalle petroolipäälle. Mukana menossa on tappokatkaisia, eli jos junnu sattuisi putoamaan kyydistä kesken kiivaimman kurvauksen, sammuu kone niille sijoilleen ja pysähtyy turvallisesti. Jalat on suojassa ja eivät vahingossa lipsahda renkaan alle.
Äkkijarrutuksessa ohjaustangon pehmuste suojaa myös kolhuilta ja leveänä sekä matalana laitteena se on vakaa ja pysyy neljällä pyörällä pystyssä kovastikkin käännettäessä. Mittaristoa ei laitteessa ole, joten kannattaa ne öljyt nyt ainakin rengaspaineiden kanssa katsoa ennen ajoonlähtöä. Laitos lähtee kuitenkin käyntiin herkästi ryypyn ja sähköstartin avustamana. Tulihan laite testattua myös varsin kylmässä ja -28 celsiusastetta ei vielä kukistanut sen koommin akkua kuin ajokkiakaan, vaan laite lähti muutaman yrityksen jälkeen käymään. Hetken lämmityksen jälkeen kapine kaipasi vain kuljettajaa ja niitä oli jonoksi asti. Pakkanen ei tuntunut vaivaavan lainkaan näitä tablettien kasvatteja.
Baanalle
Laitteen ulkonäkö oli selkeästi perheen nuorisoa puhutteleva ja ”ajo-ominaisuudet” kehoittivat käskyttämään laitetta sen mitä kapineesta irtosi. Mökkitietä sahattiin kerta toisensa jälkeen eestaas ja jäälläkin käytiin. Toki umpiseen ei luonnollisesti ollut asiaa, mutta kelkanjälkiä oli kiva ajella. Hallintalaitteet olivat kevyitä käsitellä ja laitteen sai nuoriso ihan itse käymään. Melkoinen plussa narustartillisen noppelin jälkeen. Penkkikin oli laitteen geometrian kanssa hyvin balanssissa ja materiaali oli elastista eikä jäykistynyt pakkasessa kakkosneloseksi.
Summaten
Access on osunut hinta-laatu-varustetasolla oikeaan saumaan ja uskoisin laitteen saavuttavan kesämyynnin kannalta varsin mainiot lukemat. Pikaisesti tällä käy aikuinenkin postilaatikolla jos oikein kiire on, mutta pidemmälle tuskin kannattaa lähteä ja vanhempaa väkeä ja alkaen 15 vuotiaita puhutteleekin sitten Access:n 2 paikkaiset T3b-mallit.
Näillä saa kurvata 60km/h katulaillisesti. Koko Access-mallisto löytyy tästä linkistä
Muistiin merkitsi, Heikki Hautala