Punainen vai ?
Mönkijähän on aina punainen, siinä on kehnot, saunalyhtyjä muistuttavat valot ja sillä saa ajaa vain omilla mailla. Näinhän sitä voisi vanha ja vannoutunut metsämallin omistaja luulla.
Hiihtolomaa edeltävällä viikolla kurvasin ATV Finland:n varastolle ja koppasin peräkärryyn CFMOTO 450 T3b mönkijän joka olikin iloiseksi yllätykseksi oranssin värinen. Laite oli heti ensisilmäilyn perusteella ryhdikkään oloinen ja tietenkin hyvän näköinen. Ulkonäkö kuitenkin puhuttelelee ainakin nuorempaa ajokuntaa kotona ja tälle käyttäjäkunnalle tämä T3a- että -b traktoriluokkaan rekisteröity mönkijä monesti hankitaan. Pitkänä mallina saa sitten jo kuskata kaveriakin.
Vakiona olevat alumiinivanteet ovat ihan mallikkaan näköiset, joten ulkonäköpisteet lienee kohdillaan tästäkin osa-alueesta. a- ja b-kirjaimen ero tuossa luokassa kertoo ajoneuvon rakenteellisen huippunopeuden. a-kirjaimella päästellään 40 km/ ja b-kirjaimella saa jo laukata 60km/h nopeuksilla tiekohtaisen rajoituksen niin salliessa.
Koeajoon
Jo koeajon luovutuksessa kiinnitin huomiota moottorin mekaanisten äänien maailmaan, sillä ne oli vaimeat. Myös moottorin runkoon aiheuttamat värinät on saatu eliminoitua hyvin ja moottori elää kumikiinnikkeiden varassa jonkin verran. Tämä on suunniteltua ja näin on saatu sivistyneen ja pehmeän oloinen ajotuntuma. Pakoäänet sentään vähän kielivät käyvästä koneesta ja pakoputkilinjan insinööri oli taikonut tähän laitteeseen maltilliset ja ennenkaikkea matalat äänet. Ne on omiaan näihin laitteisiin, sillä mölyisät ja kauaskantoiset äänet aiheuttaa vaan turhaa porua ja huomiota naapureissa tai muuten herkkäkorvaisten joukossa. Tiedän että osa uskoo sliparin vapauttavaan voimaan, mutta itse jotenkin luotan tässäkin kuutioihin ja rajan tullessa vastaan ahtimen autuaaseen puhallukseen.
Junnut sarvissa
Ensimmäinen viikko vierähti laitteen kanssa hiihtolomalla ja nuoriso oli laitteen kimpussa. Lumisessa maastossa on vaikea arvioida todellista polttoaineen kulutusta, sillä näiden nuorempien ajokäyttäytyminen on sieltä reippaammmasta päästä ja jäällä oli lysti kurvata lumen pöllytessä. Jokatapauksessa alle 2 litran tunnissa meni ja sen pidettäköön olevan vielä hyväksyttävissä rajoissa, kun ajo on raskasta lumipeitteisellä jäällä. Nuorison ylivoimaisesti parhaaksi mainittu ominaisuus oli ohjaustehostin, sillä se oli erittäin voimakkaasti tehostava hitaassa ajossa. Näin kovaaäänisen teiniagstin siimakädetkin jaksoivat kääntää stongaa. Suomeksi ohjaus oli todella kevyt ja kielii myös toimivuudesta telojen tai isompien renkaiden kanssa. Sellaisia ei nyt tähän hätään ollut tarjolla testiin, mutta tehostimessa tosiaan oli voimaa. Nopeus vaikuttaa tehostukseen, mutta ohjauksen keveys oli läsnä kaikissa nopeuksissa.
Askolaan
Oli aika jättää jääpeitteiset Eteläsavon maisemat ja siirtyä meille tuttuihin maastoihin testaamaan, eli Askolan ATV-puistoon. Täällä voi testailla laitteen oikeita maastokyvykkyyksia ja kauniin, pakkasen ryydittämän sunnuntaipäivän aikana kokemusta kertyi roimasta. Pikku juttu muuten vielä Kangasniemen pakkasista. Hiihtoloman alin lämpötila oli -28 astetta Celsiusta ja myös näissä ”lämmöissä” CFMOTO:n Bosch:n valmistama EFI-polttoaineenruiskutus käynnisti koneen. Erittäin hyvä saavutus, sillä näillä pakkasilla on moni kone vaatinut jo toimenpiteitä, jotta on päästy matkaan. Suuntasimme ensin kepeämpiin maastoihin, jättäen Askolan Alhonlaakson ajopäivän loppuun. Alho on kohtuu jyrkkiä nousuja, pillikkoa, kivikkoa ja paikoitellen ihan kohtuullisen syvääkin vettä omaava ajoalue, mutta toki vesi oli tällä ajokerralla hieman jähmeässä olotilassa.
CFMOTO:ssa on mallilukemista poiketen 400 kuutiocenttinen yksisylinterinen, yhdellä nokka-akselilla varustettu 4venttiilikansinen voimanlähde, joka tuntuu toimivalta moottorilta tähän keskikokoiseen mönkijään.
30 hevosvoiman turvin laite tuntui Askolan lumisissa mäissä liikkuvan
varsin mallikkaasti, joten tehopainosuhde on kohdillaan. Toki vakiorenkaiden 25″ koko joutui hieman antamaan isommille renkaille etumatkaa, mutta kyllä eteni tälläkin kokoonpanolla. Paino on saatu pysymään kohtuullisissa lukemissa, eli 345kilossa ja näin ollen kuljettajakin saa jeesattua kyydissä, jos laite istahtaa hankeen kiinni. Moottorin perässä on hitaalla ja nopealla ajoalueella varustettu variaattoritoiminen voimansiirto. Ja variaattori on toteutettu vetämistä ja hiipimistä suosivaksi, eli kireä remmi ja sitä ennen märkä keskipakokytkin huolehtimassa voimalinjan kytkemisestä. Tästä isot pisteet hiipijän ajotyylin omaavalta testikuskilta. Voimansiirto on siis tarkka ja sillä voi liki määrättömästi ryömittää ilman pelkoa remmin palamisesta.
Ajossa
Lyhyt vaihteisto oli oivasti välitetty ja sillä ajaminen oli tarkkaa ja samalla sai riittävästi pyörimisnopeutta renkaaseen, että lumessa sai kahlattua eteenpäin.
Toki tarvikkeena laitteeseen asennettu alumiinipanssari teki kaikkensa estääkseen kivien ylitykset, mutta ajolinjoilla sai senkin paikattua. PariUraa suosiikin suomalaiseen ympärivuotiseen ajoon saman valmistajan eli Iron Balticin muovista versiota panssarista. Liukas pulkka on Suomen suvessa ja talvessa se oikea vaihtoehto. Panssareita näyttäisi löytyvän kattavasti CFMOTO:n jälleenmyyjiltä kaikkiin malleihin.
Kun ajopäivää oli kertynyt reipas 4 tuntia, oli aika kurvata makkaran paistoon. Nyt ohjaustehostimen keveyden huomasi oikein mainiosti. Testikuskin oikea olkapää on saanut aikanaan siipeensä ja nyt se ei vihoitellut lainkaan. Myös kantojen ja kivien osumat eivät lyöneet läpi, joten tehostin voidaan todeta toimivaksi. Alusta edusti hyvin yleistä erillisripusteista A-tukivarsirakennetta. Alusta toimii herkästi ja lumessa yleisesti mönkijän koosta riippumatta esiintyvää pompottamista esiintyi vähän ja sen sai poistumaan kaasunkäytöllä. Alusta on kattavasti varustettu rasvanipoilla ja huoltamalla liikkuvat osat saa pysymään kunnossa.Muutamaan otteeseen ajonopeus oli reippaampaa, mutta alusta ei pohjannut sen koommin hypyissä kuin reippaissa kuopissa. Vaimennus siis toimii, vaikka pakkasta olikin -10 kieppeissä
Vaihteita ja lukkoja
Vaihteet toimivat sujuvasti ja edestakaisin hankalissa paikoissa ajaminen on vaivatonta,vaikkakin turvallisuusvarusteena oleva jalkajarrun polkeminen suuntaa vaihdettaessa saattaa hieman kouliintunutta kikkailijaa vähän kismittää. Mutta turvallisuus ensin! Muutamassa paikassa joutui käyttämään normaali nelivedon lisäksi sähköisesti kytkettävää etulukkoa, joka kytkeytyi viipyilemättä ja täsmällisesti. Variaattorin yhteydessä oleva alamäkijarru toimi myöskin kuten pitääkin ja kytkeytymistä oli helppo kontrolloida kaasun avulla. Variaattori on kanadalaista CV-Tech:n valmistetta, joten tälläkin osastolla asiat ovat kunnossa. Voimansiirto on maantieajoa ajatellen kytkettävissä 2-vetoiseksi.
Varusteet
Ajon aikana CFMOTO:n kompaktit mittasuhteet nousivat edukseen ja sitä oli kiva kierrättää puiden ympärillä. Myös perinteisistä putkitarakoista saa varauksettomat pisteet, sillä niihin on varsin universaalia kiinnittää mitä vaan ja aivan mönkijän eteen näkee myös tarakan läpi. Etuylitys on lyhyehkö, joten ojien ylitykset eivät aiheuta ylimääräisiä maansiirtopuuhia. Takana on myös käyttökelpoinen laatikko joka ei ole rekisterikilven takana käyttökelvottomana. Maastossa harvemmin joutuu turvautumaan jarruihin, mutta nestetoimiset levyjarrut edessä ja takana toimivat kuin niiden olettaakin. Ajon aikana harvemmin tulee kiinnitettyä huomiota mittaristoon, mutta kaiken oleellisen, eli, nopeuden, polttoaineen määrän, valitun vaihteen, vetotavan matkamittarin lisäksi mittaristo näyttää akun jännitteen. Tämän avulla voi ennakoida, jos esimerkiksi vinssaus on riivannut akkua hieman liikaa ja on aika antaa koneen hieman ladata akkua. Myös merkkivalojen toteutus kielii, että ajokki on vartavasten suunniteltu rekisteröitäväksi. Maastohaluista taasen kielii vinssi, joka on vakiovaruste. Lisäksi varustelistalta löytyy vetokoukku ja perävaununpistoke.
Alhon kierroksella joutui hangessa kahlaamaan vähän enemmän ja muutamssa kohtaa joutui ottamaan uusiksi vauhtia tai jopa antaa isorenkaisten tonnisonnien raivata ensin uraa auki. Tämä toki on ymmärrettävää, sillä koeajokierroksella renkaiden tuumakoot erosivat 5 tuumaa, joten CFMOTO antoi tasoitusta aika lailla. Se ei kuitenkaan lannistanut tämän keskikokoluokan mönkijän menohaluja.
CFMOTO on onnistunut suunnittelupöydällä mainiosti. Mittasuhteet ovat kunnossa, tehopainosuhde samoin. Laatu on löytänyt tämän laitteen sähköjä myöden ja se on paketoitu ihan näyttävään ulkoasuun. Lisäksi on pakko sanoa, että harvassa laitteessa on kokonaan LED-tekniikalla toteutetut ajovalot. Polttimonvaihdot ovat siis historiaa niin edessä kuin takana ja ajovaloilla pärjää sellaisenaan hienosti maantiellä ja maastossa. Lisävarusteena saatavia LED-työvaloilla voi sitten täydentää valaisutarvetta tarpeen mukaan. Mönkijämarkkinat yleisesti ovat vakaat ja hieman jopa kasvavat. Tällä paketilla CFMOTO ottaa varmasti jälleenmyyjäverkostonsa avulla oman markkinaosuutensa.
Kuvat: Darth
Koeajoi ja muistiinmerkitsi: Heikki Hautala
Ps. Etsi kuvasta mönkijä 😉
