Honda CRF250 Rally

Sehän taisi olla Anno Domini 2006, kun muutama mönkijäaktiivi kutsuttiin Lappiin, Raajärvelle enskakuskien vieraaksi.  Tapahtuman nimi oli Uraa ja on muuten vieläkin. Siellä PariUraakin syntyi ja nyt ympyrä sulkeutuu toista kertaa. Muistiinmerkitsijä sai Bike World:n tallista koeajettavaksi pitkälle viikonlopulle Honda CRF 250 Rally seikkailupyörän. Vakiintunut Mönkijämies tarttuu normaalisti tankoon kuin tankoon kiinni, mutta nyt puuttui pari rengasta. Sovittuna päivänä, keskiviikkona, Rouva heitti minut Tuupakkaan ja hain tähän uutuutta huokuvaan laitteeseen avaimet ja ajoluvat. Tässä vaiheessa ajokamat olivat vielä kevyttä Gorea, mutta pilvet ja ennusteet kertoivat matkalleni osuvan kaikkea muuta kuin edellispäivänä luvattua auringonpaistetta. Pake opasti nopeasti miten laite toimii ja mistä löytyy mikäkin namiska ja eritoten tähdensi miten ABS-jarru kytketään pois päältä, jos haluaisin leikitellä takajarrua lukitsemalla pikku poluilla. Olin moisesta ehdotuksesta tyrmälläni, sillä oli jo riittävän kova ponnistus edes ottaa tämä koeajoon ja päättää samoin tein ajaa kertarykäsyllä Järvenpäästä Juupajoelle. Tähän ajatukseen ei mahtunut laitteella ja kaiketi hengelläni leikkiminen. Nämä olivat siis asetelmat, kun potkaisin ykkösen sisään ja liikkeelle. Mitä, ei sammunut!  Keskipakokytkimen suloiseen ja pehmeään vetoon tottunut konttorirotta sai laitteen liikkeelle vaivatta ilman kengurubensaa tai muita naurunremakkaan johdattavia liikkeitä. Hondan 2-pyöräinen malli oli yhtä helppo liikutella kuin mönkijäserkkunsa, vaikka käsikytkimellä pitikin lähtöä operoida.

Alkuverryttelyä

157 kiloa kepeyttä.

Tätä aikaisemmin olin ajanut moottoripyörällä muistaakseni 2012 ja silloin laitteena oli Yamaha XT 660 malli ja kokemus oli kova. Nyt kuutioita oli reippaasti vähemmän, eli 249 kuutiosenttimetriä ja tehoja 18,2 Kw joka hevosissa on n. 25. Painoa ajokuntoisella ajokilla oli 157kg. Kaiketi tottuneen motoristin mielestä kombo on mopo, mutta mielestäni tämä oli täydellinen. Kauhukuvissani on meinaan hullunlailla repivä  4t enska, jossa leppeä ajokokemus paistaa poissaolollaan. Maksimivääntö 22,6 Nm saapui käyttöön 6 750 minuuttikierroksen kohdalla ja se kaiketi on mainio luku näin pienelle padalle. Maksimitehot mittautuvat ulos 8 500 paikkeilla ja sen jälkeen meno puutuu, vaikka rajoitin sallikin yli 10 000 kierroksen rajan rikkoontumisen. Vääntö on varsin lineaarista liki tyhjäkäynniltä tuonne piikkitehojen paikkeille.

Garmin Legenda. Zumo 550

Tämä tekee aloittelijan ajamisesta huomattavan mukavaa ja ennen kaikkea leppoisaa. Koska ajokokemusta on vähänlaisesti, väitänkin että moottorin luonne oli yksi tekijä joka helpotti ainakin minun matkantekoani koko viikonlopun.

Lisäksi moottori on Hondan tavaramerkiksi muodostuneella PGM-FI polttoaineen ruiskutuksella varustettu vesijäähdytteinen kone, joten sekä helppoa käynnistyvyyttä ja luotettavia kilometrejä lienee luvassa pitkälle koeajon jälkeenkin. Ajoin Hondan Järvenpäähän, jossa varustelin sen kunnon suunnistuksen sotaratsulla, eli Garmin Zumo 550 maantiekartoilla tällä kertaa varustettuna. Bike World oli ollut kaukaa viisas ja varustanut Hondan Tup.Syt.pistokkeella, joten omia sähköjä ei tarvinnut ruveta ropaamaan laitteeseen.

Matkaan

Isommat kamat olivat menneet jo etuautossa kohti Juupajoelle, joten itsellä selässä vain pieni reppu jossa vähän juotavaa ja Sadehaalari mallia Biltema 59 Euroa. Normaalisti mönkijällä ajaessa normaali Goretex-asu pitää sateen ja hikoilun kuoren ulkopuolella, mutta nyt ajoviimalla lisätty sade oli mielestäni sellainen riski, että sadetta piti varmistella vielä umpihaalarilla. Sen alle mahtui hienosti panssaripaita ja edelleen mahtui liikkumaan. Kerrankin jokin moottorivaruste oli oikealla mitoituksella tehty. Olin jo edellisiltana piirtänyt itselleni reitin Järvenpäästä Juupajoen Lylyyn ja lähdin työntämään kohti Kellokoskea ja sieltä Lammille. Juuri kun Kellokoski jäi taakse, repesi

Esterin matkassa.

Esterin ihanuudet nuubin niskaan ja ei auttanut muu kuin kaivaa sadeasu esille ja suojautua vahvemmin. Yllättävää oli että Hondan kahvasuojat sekä kohtuu korkea pleksi suojasi kuljettajaa suurimmilta sateilta. Talvikäyttöön tarkoitetut, Goretex-kalvolliset hanskat säilyivät kuivana. Vain hieman Crossikypärän sivuista valui vettä kaula-aukkoon, mutta ei todellakaan tuskaksi asti. Polvet olivat ainoat paikat, jotka saivat kaiken veden kaverikseen. Joten kaiketi jonkinsortin onnistumista on tapahtunut tuulitunnelissa… tiedä häntä. Ensimmäinen tauko Lammilla ja ei pelottanut yhtään. >Vähän muutama valkoinen viiva sai aikaan märässä asfaltissa tykytyksiä rintapielessä, mutta se vain piti meikäläisen hereillä. Kaiketi hiekkatielle tarkoitettu nappulakumi ei oikein ollut omillaan asfaltilla, mutta se olikin varmasti selvää kaikille muille paitsi minulle. Lammille päästyäni polttoainemittari ei ollut nytkähtänyt pykälääkään, joten en tankannut. Lammilta lähdin kohti Tuulosta ja sieltä seuraavana Rautajärvi ja Eräjärvi, jossa sitten epäilys alkoi kalvamaan mieltä. Kuinkas iso tankki tässä laitteessa on? Kolme pykälää oli sujahtanut polttoainetta kuudesta ja minulla alkoi laukata ajatus, että missä tankille. Pikku pysähdys ja ei sitten missään ajomatkan varrella asemaa.

19+16 km yhtäsoittoa soraa…ihanaa ja hanaa

Onneksi matkalle sattui Rönnin lava ja siinä kupeessa olikin Veneasema. Kurvasin sinne Hondalla ja aloin tankkaamaan. Se homma loppui alkuunsa. Tuumasin, että pitänee liruttaa mutta tankki oli täynnä. Mittariin oli kertynyt 175 km ja polttoainetta lirui 10 litran tankkiin 5,46 l. GPS:stä tarkistettuna matkaa oli taittunut tasan 170 km, joten polttoaineenkulutus tällä rykäsyllä oli 3,21 litraa sataa kilometriä kohden. Minulla ei ole hajuakaan mitä moottoripyörät kuluttaa, mutta mielestäni Honda meni pienellä. Lisäksi kävi toteen, että moottorin väännön lisäksi polttoainemittari oli lineaarinen. 3 pykälää kuudesta on 5 litraa. Sama kulutus jatkui koko viikonlopun ajan ollessa koeajon loputtua 530 km todellista ja kokonaiskulutus koeajolle Tuupakassa peräkärryssä tankattuna 17,69 litraa. Tämän kun laskee yhteen, niin kokonaiskulutus koeajossa oli 3,34l/100km. Eli itseluottamuksen kasvu oli paluumatkalla reilu desin luokkaa sadalla… jos sitä nyt noin voi mitata.

Kohti Lylyä.

loputtomasti Pohjoishämäläisiä teitä

Eräjärvellä otin uutta suuntaa ja päätin poiketa suunnitellulta reitiltä. Garminiin uudet asetuksen, eli vältä valtateitä ja U-käännöksiä, sekä lyhintä tietä kohti Lylyn tarkkaa osoitetta. Tämä on taannut aina parhaat seikkailut niin maastureilla kuin mönkijöillä ja tälläkään kertaa se ei pettänyt. Edessä aukeni yksi pisimmistä hiekkateistä, joka koostui 19km ja 16 km pätkistä. Vain siltojen kohdalla oli päällyste. Tässä kohtaa minulle valkeni, että millaisille teille nämä pitkäjoustoiset ja nappulakumeilla varustetut laitteet on tehty. Märkä asfaltti oli jotenkin koko ajan sellainen epävarmuutta aiheuttava elementti, mutta hiekkatiellä kaikki muuttui. Honda muuttui tunnokkaaksi ja koko ajan kuljettajalle ajoalustasta juoruavaksi ajokiksi. Nyt oli huomattavasti helpompi päästellä, vaikka en varmaan mitään sorateiden tykkiaikoja ajanutkaan. ABS:llä varustetut jarruja oli helppo käyttää ja pikku totuttelun ja tunnustelun jälkeen uskalsi jo jarruttaa reippaammin. Lisäksi hiekkatiellä tuli sellainen vanha mopoajan tuntuma mieleen, eli mielestäni vasemmalle kääntäminen hiekkamutkassa oli jotenkin luontevampaa kuin oikealle. Mahtaako olla vain päässä vikaa vai onko muutkin kaksipyöräisillä ajaneet todenneet samanlaisia vajavaisuuksia itsessään. Saavuin Perille n 6 tunnin ajorupeaman päätteeksi. Tässä oli mukana kaikki stopit ja maisemien ihastelut.

Uutta päivää kohti.

Ei ollut Kamalaa saatikka Kavalaa

Perjantaina katsastettiin Mänttä-Vilppulan maisemista vanhat rotkot ja voimalat. Päätin bongata muutaman geokätkön ja se saatteli minut liki loputtomille metsäautoteille, jotka oli aikanaan tehty kangasmaastoon. Nyt oli ilo ylimmillään. Minulle alkuun jo kerrottiin, että alustaan saa parannuksia, mutta en ollut niitä  tähän mennessä kaivannut missään vaiheessa. Hondassa on varsin pitkät joustovarat ja korkea maavara, joten metsäautotien muuttuessa poluksi tuli alusta oikeuksiinsa. Passelissa vauhdissa ajo oli mukavaa ja luotettavan oloista. Ehkä 100 kg elopaino hieman rassasi takapään jousitusta, sillä olisin hieman enemmän kaivannut joko esijännitystä tai sitten tukevampaa jousta. Iskunvaimennuksen rajoja en vielä tällä keikalla löytänyt ja hyvä niin. Näitä hiekkateitä löytyi sitten loppujen lopuksi yli 50 km ja puhutaan siis liki umpeenkasvaneista poluista, joita satunnainen traktori ja maastoauto oli myös käynyt avaamassa. Ajattelin itsekseen, että jos moottoripyörällä ajo on tällaista, saatan haalia lisää kalustoa talliin. Sen näyttää aika ja hallitus. 50 vee mittarissa, joten kaiketi se ikuinen moottoripyöräkuume iskee meikäläiseenkin, mutta ei asfalttiversiona. Kun saavuin takaisin Lylyyn, hämmästelin pirteää olemusta. En ollut lainkaan väsynyt tai muutoin jostain raajasta lopussa vaan totesin heti kun tulin paikalle, että on laite niin kepeä ajaa, että kuin sormenpäillä ajaisi.

Kotia kohti

Sunnuntai aukeni aurinkoisena. Tuumasin, että ajan pidempää lenkkiä takaisin kuin tullessa ja taas Garmin takasi reitit. Nyt reittipisteeksi Längelmäki, Päijälä, Pohja, Luopioinen, Hauho ja sieltä kohti Järvenpäätä Keisarin ja Hausjärven kautta. Kokonaisajomatka siis nousi 530 kilometrin paikkeille todellista GPS-matkaa. Illalla kävin vielä pikkulenkin Järvenpään maastoissa, jotta sain tuntumaa Hondan ajovaloihin jotka oli kaikeksi yllätykseksi toteutettu LED tekniikalla. Olen kuullut isoilta pojilta, että pyörien valot on normaalisti heti saunalyhdystä seuraavat, mutta tämän kohdalla se ei toteutunut. Tehot oli erinomaiset ja ennen kaikkea käyttökelpoiset. Ledeissä on muutama erinomainen puoli. Niiden virrankulutus on hehkulankatoteutukseen verrattuna murto-osa ja käyttökelpoisen valon tuotto taasen moninkertainen. Lisäksi käyttöikä voi helposti nousta tuonne 20 000 h paikkeilla, joten polttimoiden vaihto on todellakin historiaa. Vilkut oli toteutettu samalla tekniikalla ja siinä paloi uuden asetuksen mukaan myös äärivalot. Kaikenlainen valo eteenpäin on hyvästä, sillä autoilijoiden sattaa sopivissa olosuhteissa olla haastavaa huomioida moottoripyörää, joten pisteet tästäkin. Mittaristo oli todella selkeä ja hellpolukuinen myös kovemmissa nopeuksissa ja myös pimeällä ja nopeusmittarin virhe oli 6km/h plussalla 80km/h nopeudessa. Tämä ainakin samaa tasoa autojen mittariston kanssa.

Summaten

530 todellista kilometriä.

Loistava viikonloppu arvioiden sekä ajokkia että perillä olevaa seuraa. Muutamia huomioita kaiketi pitää vielä korostaa näin loppuun. Ajovalot olivat loistavat vilkkuineen, mutta olisi se pyöräinssi voinut sen ledin laittaa myös takavaloon…. kenties ensivuonna. Moottori oli jotakuinkin täydellinen ominaisuuksiltaan, jos mielessä on aloittelijan kuljettaja tai muutoin vaan leppeästä ajotyylistä pitävä motoristi, joka ei halua alvariinsa tankkailla. Lisäksi laite oli mekaanisilta ja pakoääniltään hiljainen, joten ainakin itse metsän siimeksessä viihtyvänä arvostan hiljaisia laitteita. En myöskään saanut soivia sormia, joten värinätkin olivat maltilliset. Jarruja pystyi käyttämään täydelle teholle Asfaltilla kahdella sormella, joten levyjarrullisista maastopyöristä tuttu keveys oli tässäkin mukana. Alusta oli erittäin elastinen ja herkkä ja eli ajettaessa maaston mukaan ainakin minun ajokokemuksia myötäillen riittävästi. Itse tosiaan kaipasin paria napsua tiukempaa jousta ja sitten ajokokemuksen karttuessa ehkä napakampaa iskunvaimennusta. Ainakin Paken mukaan tähän on lääkkeitä jo luvassa. Tällaisenaankin oikeinkin kelvollinen alusta maavaroineen. Vaihteet, kytkin, kaasu ja kaikki muutkin hallintalaitteet toimivat johdonmukaisesti ja keveästi, joten Hondaan oli helppo tottua ja nousta yhä uudelleen ajamaan. Helppo on päättää tämä koe ajo sanoihin ” Ajamisen sietämätön keveys”

Laitteen tekniset tiedot ja maahantuojan infot sitten täällä.

 

Muistiin merkitsi, Heikki Hautala

 

 

One thought on “PariUraa goes Uraa. Honda CRF250 Rally”

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.