Honda CRF1000L Africa Twin DCT

Honda Africa Twin 1000 DCT

Mitä, taas allekirjoittanut harhailee vakaan Honda-Mönkijän päältä labiilin moottoripyörän päälle. +50 vee? Onko se kaiken alku ja juuri vai jopa uuden alku? En tiedä ja oikeastaan en välitä. Yksi soitto ja tämä oli mahdollista. Brandtilla osataan aina ilahduttaa ihmistä on sitten kyse ostamisesta, myymisestä tai kaikesta sen elinkaaren välissä.

Tämähän alkoi jo aiemmin, eli syksyllä 2017, kun Pake tunki persiin alle tuon Honda CRF 250 Rally F-Enduron. Nöyrä ja vikuroimaton kulkija johon vaatimattomiin tehoihin tottunut mönkijämies samastui heti. Siitä keikasta voi lukea täältä

Muistutettakoon muuten lukioita, että Hondaa on kautta aikain valmistettu 300 miljoonaa kappaletta vuodesta 1949 ja nykyisin näitä laitteita valmistuu 22 maassa ja 33 tehtaassa ympäri maailmaa.

Suuret mukit ja suuret saappaat

Kesäinen päivä oli ihan jotain muuta kuin tavallista Tojotalla ajoa mökille ja takaisin. Edelliseen ajoon verrattuna kuutioita oli nyt jalkovälissä nelinkertainen määrä ja kun teknistä speksiä tiirailee, on tehoja aikalailla enemmän, eli 18.2 Kw versus 70 Kw. Mukejakin tuplat. Tämä ylvään näköinen laite painaa 242 kg, eli jos vertailee tuohon 250 Rallyyn, niin painoahan on 85 kiloa enemmän, mutta onhan laite kookkaampi ja tekniikkapaketiltaan aikalailla tuhdimpi. Vastaava Kottarainen painaa 209kg kuivana, mutta vaihteisto on manuaali, kun tässä vaihteita itsestään vaihtelee kaksoinkytkimellä varustettu automaatti. Aika samoilla lukemilla tuossa suhteessa ollaan.

Äärimmäisen sivistynyt

Pake antoi taas konttorirotalle pikaopastuksen. Tästä napista takajarrun ABS pois, tästä voit vaihtaa manuaalina ja… pärjäile. Okei, siis hetkinen, tässä nyt ensin katellaan hallintalaitteet ja sitten liikkeelle… niin miten tuo kytkimen kahva  on noin nolo ja kaukana, kunnes tajunta kertoi sen olevan käsijarru. Käsikäyttöistä kytkintähän ei tunnetusti automaatissa tarvita. Lienee sama ajoneuvosta riippumatta.

Napista laite käymään, D- päälle ja kaasua. Siis  kaasua Fly-By-Wire tekniikalla. Kevyttä, tarkkaa ja helppoa annostella. Mutta mikäs se oli tämän helpon annostelun juurisyy? No tietenkin Nuubille säädetty käyttäytymiskartta. Tässä laitteessa oli monta ajokäytöskarttaa, jolla säädellään vaihtamiskierroksia, kaasun progressiivisuutta, luistonestoa ja sen sellaista. Karttoja oli osaamattomalle tehty monta jo valmiiksi, lumelle, hiekalle, asfaltille ja niin edelleen, mutta jos haluaa säätää, niin kartan saa haluamakseen ihan itse nipsutella tuosta ajotietokoneesta. Ja jos ei halua hifistellä ajotietokoneen monilla asetuksilla, saa hanskalla helposti muutettua käytöstä ”G-” painokytkintä painamalla. Tämän nappulan painaminen vaikuttaa suoraan kaasun ja vaihtamispisteen arvoihin ja käytös muuttuu räyhäkkäämmäksi, kuin ajaisi manuaalilaitetta. Hondan insinööri kertoi G-painikkeen olevan tehty ”hyvän ajopäivän” takeeksi.

Sivistys on myös läsnä kun Africa Twin käy. Kaikki mekaaniset äänet Hondamaisesti loistaa poissaolollaan. Tämä on sekä insinööritaidon hienoutta, kuin valmistustarkkutta toleransseissa.

Kun Honda on tämän lisäksi kapea, todella laadukkaalla alustalla varustettu ja penkkikin kestää ajaa 500km päivämatkoja persauksen pahemmin puutumatta, ollaan aika herkullisen ajoneuvon äärellä.

Hiekkatietä

Ne jotka ovat aikaisemmin näitä juttuja lukeneet, tietää etten ole Superkouliintunut kaksipyöräisistä kirjoittava moottoritoimittaja, vaan pikemminkin rajojaan hakeva Helvetin mönkijämies, joka tekee päiväduunin tietoliikenteen ja -tekniikan parissa. Olikin erittäin ilahduttavaa ajella tällaisessa teknoendurolla, joka mahdollistaa sekä sievistelyn, että reippailun liukkaammilla asetuksilla.

Toki reippailun aika oli sitten hieman myöhemmin, kun olin mökkimaastojen paikallisoppaan kanssa kurvailemassa reitillä Jyväskylä- Kangasniemi-Mäntyharju-Otava-Syheröäpuulanmaastoissa-Kangasniemi. Paikallisoppaalla oli jonkinsortin pioneeri alla, eli Ducati Multistrada. Tämä samankokoinen- ja tapainen laitos on viitoittanut tietä monelle sekatiepyörälle ja hyvin tuntui tuollekin maistuvan kaikenlainen ajoalusta. Hiekkatielle kuitenkin pätkä toisensa jälkeen päätyi ja hyvä niin. Paino, tekninen kokonaisuus ja ajogeometria oli varsin erilainen kuin 250 kuutioisessa Hondassa ja ajo oli varsin rauhallista. Pillerikivi, nimismiehenkiharat ja muu epävarma alusta ei tehnyt ajosta mitenkään huojuvaa tai kuskin kannalta arkailevaa ja siten narukäsi uskalsi aika huolettomasti työntää laitosta mutkaan uudestaan ja uudestaan. Kokonaiskilometrimäärä hiekalla oli 800km paikkeilla kun asfaltin osuus jäi 200 kilometriin. Laite siis viihtyy kaikilla alustoilla ja erityisesti hiekka- ja metsäautoteillä. Ihan kaposimmille poluille en tällä kertaa päässyt ja laitteen pitkähköt välitykset eivät ole ihan omillaan metsäpolulla.

 

Varusteet

Teknoenduroksi kun tämä tuli nyt ristittyä, niin tykitetään sitten loputkin. Ajovalot niin edessä kuin takana vilkkuja myöden on toteutettu nykytyyliin LED:llä.

Kesän valoisuus ei oikein antanut mahdollisuutta testata valoja, mutta pieni viittaus on, että puhutaan valoista, jolla vihdoin pyörässä tekee vakionakin jotain. Muutoin LED:t ovat huolettomat, sillä 20000h käyttöaika on sellainen, että yhdellä omistajalla ei vaihtotarvetta tule tai kenties ei edes koko ajoneuvon elinkaaren aikana.

Automaattisestihan tämä vaihteita vaihtaa, mutta jos haluaa vaihtelua tai jollain tapaa nopeuttaa vaihtamista, onnistuu se vasemmanpuoleisen hallintaosan toimesta myös manuaalisesti. Tähän koeajolaitteeseen oli lisäksi asennettu myös vaihdepoljin, joten vaihtaminen onnistuu ihan manuaalisestikin jalalla, jos niin kuljettaja haluaa. Poljin on yhteydessä kokonaisuuteen sähköisesti. Ajomodeista voi valita mieleisen ja laitosta voi ajaa manuaalina seuraavaan starttiin saakka. Seuraavana aamuna laite on taas sivistynyt itsensä. Ajotietokone kertoo kaiken tarpeellisen ja polttoaineen kulutushan niistä on turhin, varsinkin kun Hondasta puhutaan. Koeajolenkin keskikulutus oli 4,48l/100km, joka oli itseasiassa alle sen, mitä Honda itse väittää kulutukseksi, eli 4,58l/100km. Hyvä suoritus. Toki soppa alkaa maistumaan, kun kuskin paikalle istuu ajomies narukäden sijaan. Käskijälle on meinaan tilaa, sillä yhdellä tankilla pääsee 500km, joten on helppo kurvata metsäautotielle, vaikka paluusta sivistykseen ei olisikaan heti tietoa. Kakkoskuskille on jalkatapit, mutta eihän tämän taakse viitsi ketään  ottaa kyytiin. Itsekkäistä syistä kannattaa kurvailla sinkkuna, sillä on sen verran seikkailulaitteesta kyse. Katetta on laitettu sen verran, että se ohjaa ajoviiman ja sateen yli kypärästä, mutta 5 senttiä pidempi ja vähän leveämpi saattaisi rauhoittaa ohjaamon tyystin. Ei se siis rauhaton ole nytkään, mutta  kruunaisi kentien kaiken. Ehkä tämä on jätetty tahallaan auki, jotta jotain olisi vuodelle 2019. Laitteesta löytyy 12v tup.syt virtasyöttö, joten navin tai matkapuhelimen käyttäminen ja lataaminen samalla onnistuu mainiosti.

Mukavuusvarusteisiin luettakoon kahvanlämmittimet, jotka matkaa tehtaalta tähän vakiovarusteena ja niitäkin voi säätää 5 portaalla. Löytyy varmasti oma asetus kohdilleen. Kun kahvanlämmittimen säätöjä ropailee, menee ajotietokoneen kello piiloon. Säätö viipyy yllättävän pitkään tietokoneen näytössä, mutta loppujen lopuksi kello tulee taas näkyviin. Mutta eihän kellolla kukaan tällaisen sarvissa mitään tee !

Ulkonäössä on paljon nykyaikaa ja jotain retroa. Retro tulee varmasti tuon kultaisen värin käytöstä vanteissa ja stongassa. Olisi mahtavaa nähdä tämä kokonaisuus puhtaasti Mustapunaisessa oloasussa, olisi meinaan mönkijämiehelle tuttavallisempi.

Summaten

Kokonaisuus on ehkä ehjin, mitä olen moottoriajoneuvoja koskaan ajanut. Joku irvileuka kertoi, että Desmodrominen venttiilikoneisto rallatuksineen ja Italialainen tempperamentti sähköissä sen ajokokemuksen tekee, mutta itse olen sen verran laiska rassaaja, että tekninen varmuus ja luotettavuus ajaa kaiken edelle ja se on tässä 998 kuutiosenttimetrisessä seikkailupyörässä kaikenaikaa läsnä. Jos siis olet saavuttanut riippumattoman iän, lompakon tai molemman, niin harkitse tätä pyörää niiden kliseisten puolivalmisteiden sijaan ja aja auringonlaskuun … ja sen jälkeenkin vaikka läpi koko yön ja metsän.

 

Muistiin merkitsi, Heikki Hautala