PariUraa TestiJamboree Kangasniemellä

Jamboree

Muutaman kerran vuodessa PariUraan henkilökunta kokoontuu testamaan laitteita ja tällä kertaa kurvailtiin Kangasniemellä.Päätettiin ottaa vähän iisimmin jääajelun merkeissä, sillä jää- ja lumitilanne järvellä oli hyvät.

Sekalainen seurakunta

PariUraa rakensi yhteistyössä Sumeko Oy:n kanssa Arctic Cat Alterra 700 XT ESP mallista PariUraa LiteDuty version, joten olikin aika koeajaa oma tuotos. Jutun taustat voi lukaista täältä.  Kaveriksi saatiin Hyvinkään Konetalosta BRP:n oman organisaation avustamana Can-Am Renegade X XC 1000 T3B ABS malli. Lisäksi oli omat laitteet verokkia, eli Honda 500 TRX Rubicon ja Yamaha Kodiak 700 SE.

Arctic Cat keulilla

Allekirjoittanut vastasi suunnistamisesta, joten ajelin letkan keulilla Kissalla. Lumi oli laadultaan sellaista, että 12″ leveät renkaat aiheutti paikoitellen ”lumijynkytystä” joka on usein näiden laitteiden riesana, kun lumella ajellaan. Pakkasen vähentyessä vaiva loppui ja meno tasaantui. Kilometrejä kertyi n.90 ja huiput käyneet tuolla 59 km/h. Kokonaisaika retkelle oli n. 9h ja 40 min ja keskituntinopeus tuolla 9km/h paikkeilla. Pakko sanoa, että Puula tarjosi Eteläsavolaista maisemaan kerrakseen ja erittäin suositeltava ulkoilumuoto maastossa möyrimisen vastapainoksi. Taipale sujui Katilla mainiosti ja melko vauhdikkaasti ajoimme rantoja pitkin. Tiesimme, että Ukonniemi on jäätilanteesta riippumatta vaarallinen, joten siihen otettiin etäisyyttä oikein kunnolla. Tämä paikka meinasi aikanaan koitua yhden JV:n kohtaloksi, kun railoa peitti riite ja sen päälle satanut lumi. Polaris upposi jäähaavaan ja vain vesitiivis iso takalaukku pelasti koneen. JV säilyi pienellä säikähdyksellä. Mainittakoon vielä, että Puulalla ajokelit olivat poikkeuksellisen mukavat, sillä jäällä ei ollut vettä lainkaan ja luntakin paikasta riippuan 10-20 cm, lähpöä muutama pakkasaste ja aurinkokin oli seuranamme.

Rakenneltua

Katin rakentamisen yhtenä ajatuksena oli saada siitä meidän ajotyylille sopiva, eli elastinen ja mahdollisimman maastokykyinen. Poistimme kallistuksen vakaajan koko laitteesta ja pakko sanoa, että tässä tapauksessa se onnistui hienosti. Katti oli todella elastinen, ilman että siitä tuli missään vaiheessa kiikkerä. Toki vauhdikkaasti ajaen kallistelua oli havaittavissa, mutta meidän kulma olikin siellä alustan  artikuloinnin suunnalla. Oikeastaan Katti on vuosien saatossa muuttunut ”kivireestä” mukavuuden suuntaan ilman että jyhkeä ajofiilis olisi muuttunut oleellisesti. Laitteessa oli raskaan sarjan renkaat, eli Duro Buffalo koossa 27×12-12. Ja tämä sama koko oli kaikissa nurkissa. Oli jo hieman epäilystä, että miten ohjaustehostin pärjää tuon rengastuksen kanssa, mutta edes ihan umpeen ajamalla ei tehostinta saanut polvilleen, vaan ”amerikkalaisen” keveä ohjaus oli läsnä. Meidän ajonopeuksilla ei keveys haittaa ja kaikki kiveniskut, kannokot ja muut suodattuivat mainiosti toimivaan tehostimeen. Buffalo on yksi markkinoiden raskaimmista renkaista ja se toki 700 kuutioisen koneen kohdalla vie hieman sporttisuutta, mutta taustalla tuunauksessa oli ronskin työkäytön ja huvin sopiva sekoitus. Tämä oli mielestäni päivän ajojen perusteella ihan kelpoisesti onnistunut. Ehkä päivän ajomaastoon ( Jäätä ja lunta)  valitsisin kuitenkin 9-10″ leveän renkaat 14″ vanteella. Tämä olisi tehnyt ajosta keveää ja todennäköisesti lumijynkytys olisi tuolla kokoonpanolla poissa.

Talvella PariUraa suosittaa aina samankokoisia renkaita eteen ja taakse leveyttä myöden. Tämä tekee ajosta keveämpää ja myös kapea rengas kulkee lumessa paremmin, tavoittaessaan lumen läpi edes jotain pitoa. Tätä pääsimmekin testaamaan illalla omilla nurkilla kun puskimme koneet läpi ajamattoman hangen. Menihän siinä tovi jos toinen, jotta kapineet saatiin läpi metsästä. Hiki tuli ja kivaa oli, kuten arvata saattaa. Vain vinssitön Rene oli vähän muiden armoilla, mutta tuli sitten Katin auttamana maaliin. Vinssittömyys ei ollut ajoneuvon vika, vaan koeajomallissa ei nyt ollut sellaista eikä leveää pohjapanssaria. Vahva suositus kuitenkin vinssille ja pohjapanssarille, kun lisävarusteita listailee myyjän kanssa.

Voimalinja

Arctic Catin voimansiirtoa pääsimme testaamaan vakiorenkailla jo vuosi aikaisemmin. Jo silloin olin ilahtunut laitteen tiheästi välitetystä vaihteistosta ja tuntuma oli edelleen sama. Tiheän kokonaisvälityksen, kireän remmin ja keskipakoiskytkimen yhdistelmä on allekirjoittajan makuun. Tämä kombo mahdollistaa ”loputtoman ryömittämisen” hitaassa ja teknisessa ajossa ilman remmin palamisen pelkoa. Remmin vaihtaminen on reissussa aina omanlaisensa savotta!

Moottori toimi kaikessa vaivattomuudessaan hyvin. Toki jäi 1000cc verrokilleen ripeydessä, mutta yksimukiset ovatkin enemmän työmoodilla toimivia ja niitä on nöyrä ajaa muhkean väännön takia. Polttoaineen kulutus on lumiajossa ja ennenkaikkea keulilla aina reipasta ja varsinkin rengastuksen ollessa 12″ leveä. Polttoainetta kului 70 kilometrin pätkällä ennen tankkausta n. 18 litraa ja tuntikulutukseksi muodostui n. 3 litraa. Normaalisuoritus siis lumikelille. Laite ei sammunut kertaakaan ja muutoinkin käynti oli luotettavaa ja vaivatonta. Moottorin mekaaniset äänetkin olivat siedettävät, joten laaduntarkkailu ja viimeistely on onnistunut tehtaalla. Kaikenkaikkiaan Arctic Cat Alterra XT 700 T3B jätti erittäin positiivisen kuvan ja on varteenotettava ja kilpailukykyinen vaihtoehto Isomukisten yksipyttyjen sarjassa. 1000cc twiniä odotellessa… mitähän ne siellä Textronin pöydällä oikein jo suunnittelee?

Walot 5 Wattiset

Katti oli varustettu jo tehtaalla LED ajovaloin, mutta tällä kertaa halusimme keulalle sekä valoa että ilmettä lisää, joten 5 Watts Oy:n työvalot testiin.

Oma mielipiteeni on, että valoa voi olla liikaa ja varsinkin jos se on väärän väristä ja huonosti optisesti ohjattua. Kun keulilla on 100 Wattinen, kylmän valon ledibar, on varjojen ja valon raja todella terävä ja ainakin oma silmäni rasittuu sellaisen valon kanssa. 5 Watts Oy on käyttänyt aikaa kehittäessään tätä työvaloa, sillä illan ajorupeamassa ei silmä rasittunut puisessa ja lumisessa metsässä lainkaan, vaikka varjopaikkoja ja heijastusta oli tarjolla vaikka kuinka paljon.

Lisäksi maltillinen valaistus säästää myös kaveria, joka sattuu olemaan valon etupuolella. Valo toki häikäisee jos suoraan katsoo, mutta muutoin näkeminen onnistuu hyvin.

Valo on jo Vantaan tehtaalta lähtiessään valmis. Deutch-liitin, rosterijalka, alumiinista tehty erittäin vankka runko, joka on hermeettisesti suljettu. Se on siis ilmatiivis. Näin estetään kosteuden imeityminen sisään lämpötilavaihteluissa ja se povaa lampulle ja sen elektroniikalle pitkää ikää. Onkin mielenkiintoista nähdä miten 5 Watts Oy valikoima kehittyy. Kokoonpano oli nyt Hybrid, eli puolet neljästä valonlähteistä oli kapealla ja puolen leveällä keilalla. Mallistoon olisi hyvä saada peruutusvaloksi yhden yksikön valo ja tieajoa ajatellen taas vielä kapemmalla keilalla ja ehkä 6-8 elementillä varustettu malli. Mutta näiden pohjalta on hyvä ponnistaa maailman markkinoille. Hyvä Suomi !

Can-Am kintereillä.

Mustan puhuva ja agressiivinen. Sellaiseksi voi Can-Am Renegadea luonnehtia. Renegade oli jo ainakaan markkinoille tulleessaan selkeä sportti ja jämäkän alustan ja tehoreservien puitteissa sopii erittäin hyvin sporttiseen ajotyyliin. Se nielee kilometritolkulla metsäautoteitä, polkuja ja muutenkin GNCC-tyyppisestä ajoa. GNCC on jonkin sortin yleisöystävällinen versio Endurosta, jossa ajetaan reippasti vaihtelevassa maastossa, ilman jatkuvan kiinnijäämisen tai vinssaamisen tarvetta. Oheinen linkki kertoo lajista jotain.

T3 ja kolme eri nopeutta

Erikoiseksi tämän kertaisen ajokin tekee sen jarrut ja ajoneuvoluokka. T3B-liikennetraktori ja sen 80km/h huippunopeuden saavuttava versio vaatii ABS-jarrut. Tämä vaatimus tuo mukanaan muutamia mielenkiintoisia vivahteita perinteiseen maasto- tai traktoriversioon, jossa nopeus on maksimisaan 60km/h. ABS-jarrujen kanssa Can-Am on valinnut Visco-lok:n sijaan ABS-jarruilla tapahtuvan etutasauspyörän luiston rajoittamisen. Jo ennen julkistusta tai koeajoja puhdasveriset maastomiehet ovat mananneet tuon lukon ja onhan autoissakin tuttu jarruin tapahtuva tasauspyörästön lukitseminen aiheuttanut hilpeyttä. Mielestäni tämä vaatii avarakatseisuutta. Monelle ajotyyli ja maastot ovat enemmän polkupainotteisia ja kaikki ei kiipeile ja kikkaile kivillä tai aja kalsareita myöden suossa, vaan nautiskelee nopeammasta ajosta. Siihen tämä Can-Am sopii paremmin kuin hyvin.

Sähköisesti toimiva kaasu vastaa kaasuu käsittämättömän ripeästi, mutta jokin tuossa kaasussa vielä askarruttaa, sillä kaasu jää ikään kuin päälle hetkeksi kaasusta irti päästettäessä. Sama ominaisuus oli myös Outlanderissa. Huhupuheiden mukaan olisi ominaisuus, joka estää tahatonta ja voimakasta moottorijarrutusta, joka voisi olla liiankin jännittävä ominaisuus liukkaalla. Tämä keskustelua pitää vielä jatkaa valmistajan kanssa. Minimalistinen varustus katteiden ja tavaratelineiden suhteen mahdollistaa laitteen äärireunojen mainion näkyvyyden ja hahmottamisen. Jäällä ajaessa oli helppo vetää 80 km/h sladissa tuuman päästä kivestä. Voimaa on 82 hevosen verran ja sitä on helppo säännöstellä liukkaalla pinnalla. Pitävällä pinnalla variaattorin säädöt, moottorin vääntö ja kapineen suhteellinen keveys ja lyhyys saavat eturenkaat nousemaan ja ne nousee myös varomattomissa käsissä rivakasti. Laite myös ryntää helposti, joten kaasun annostelussa saa olla tarkkana. Napakasta säädöstä kieli myös takapäässä sijaitsevan kahvan asvaltti-ihottuma. On sitä ihottumaa saattanut olla kuskillakin. Mutta sport-painotteisen koneen tuleekin omata asennetta ja sen käskemiseen tarvitaan osaavaa ja itseluottamuksen omaavaa kuljettajaa. Voihan tätä toki hiljaakin ajaa, mutta ei mitenkään malttaisi.

Pysyy näpeissä

Voimavarojen takeeksi laitteen alustaankin on panostettu ja  FOX 1.5 PODIUM QS3 iskunvaimennus pitää huolen liikkeen hillinnästä. Fox on kokonaan huollettava, joten arvokkaan osan saa huollettua kun kilometrejä on kertynyt. Kolme pikasäätöä ja esijännityksen säätö takaa, että kaikille löytyy oma säätönsä ajotyyliä ja maastoa vastaamaan. Laitteella oli jo ajokilometrejä takanaan ja vaihteensiirto toimi mallikkaasti. Can-Am sambaa ei tällä kerta tarvittu. Laitteen kokoonpanosta huokuu laatu ja erityisesti uusi kaasuvipu sai varauksettomat kehut. Kaasulipareen saa siis käännettyä edestä taakse ja oman mieltymyksen voi valita vapaasti. Risukossa kannattaa kaasu kääntää taakse, ettei oksa saa aikaan tahatonta reippailua. Vakiorenkaat joutuivat kovilla umpilumessa kahlatessamme ja 25″ on auttamatta isossa koneessa pieni, kun mennään umpiseen. Onneksi tähän on lääkkeitä rengaskaupan hyllyt väärällään. Suositan kuitenkin koneen luonteelle sopivia, ehkä maksimissaan 28″ rengastusta. Itse pitäytyisin 26-27″ kokoluokassa renkaasta riippuen. Vannetta ei tarvitse vaihtaa, sillä vakiona on BeadLock-vanne ja siitä isot pisteet. Myös ohjaustehostin toimii ripeässä ajossa ja sen kolmesta asennosta kaikki löytää oman tasonsa tehostukselle.

Nopeudet hallussa.

T3-luokan ajoneuvot kattavat 40, 60 ja 80km/h huippunopeuksiin rajoitetut laitteet. 80km/h rajoitin on kuitenkin kuljettajan peukalossa, sillä asetuksessa ei vaadita nopeudenrajoitinta, vaan laite saa kulkea sen minkä kulkee ja tämä laite kulki GPS:ään 108km/h. En arvuuttele sanktioita virkavallan kanssa kohdattaessa näillä nopeuksilla, mutta saattahan se kukkaron päälle koitua. Onkin kertakaikkisen hienoa, että rajoittimien kanssa pelleily loppuu tässä ajoneuvoluokassa.

Laitan loppuun vielä pienen henkilökohtaisen veikkauksen, eli Can-am sarviohjattavat mallit saavat jossain vaiheessa Maverick:n sähköisen, erikseen lukittavan lukon kaverikseen, jolloin sekä Viscon, että ABS-jarruin ohjattu etulukko saa korvaajan. Tämä siis vain henkilökohtaista arvailua ilman mitään faktaa.

PariUraa Jamboree mittaa parikertaa vuodessa todellisia uutuuksia ja seuraava onkin tiedossa Syyskuun paikkeilla, kun suunnistamme metsäretkelle. Millaiselle, jääkin sitten nähtäväksi kesän jälkeen.

PariUraa, Paremman mönkimisen puolesta !

Koeajot: Pum, Darth, Jukka81, Maxim, Kaljami

Muistiin merkisti, Heikki Hautala