Hiihtoloma on aina mainiota aikaa laittaa laitteita vastakkain ja nyt laitteiksi valikoitui Yamahan ja Canamin 450 mallisarjaiset laitteet. Laitteilla on vastakkain asettelussa ainakin paperilla ja vierekkäin asetettuna melkoiset mittaerot, sillä Canam on selkeästi kookkaampi laite korkeudet ja tehojen suhteen. Tälläkin kertaa tilanne oli se että numeeriset arvot kannattaa jättää paperille ja testata laitteet ihan niiden elementissään ja yllättäen homma tasoittui melkoisesti.
Ei ne eri ominaisuuksia ajatellen tasan menneet, mutta käyttötarkoituksessaan kumpikin löytää omansa ja siten Pariuraan tyypilliseen tapaan ei arvota mitään voittajaa, vaan jokainen saa hakea tekstistä omat mieltymykset ja sen mukaan tehdä valintoja jomman kumman hyväksi tai ei kummankaan. Ostaja päättää !
Mittoja
Kun mittaillaan laitteita, Yamaha ja Canam eroavat toisistaan ensimmäisenä painossa. Yamahan märkäpaino on 294Kg ja Canam taasen pysäyttää viisarin kuivapanollaan 308 Kilogrammaan. Tähän kun lisätään öljyt ja jäähdytinnesteet, niin ollaan varmasti lähellä 320 kg. Kun laitteen halutaan jättävän maastoon mahdollisimman pienet jäljet tai hiipiä suolla, on keveydestä hyötyä. Kun taas talvella aurataan, niin painosta on hyötyä. Painon puutosta voi toki kompensoida nastoilla tai ketjuilla. Yamaha koeajossa oli maastomalli, mutta eroaa vain nopeusrajoittimen ja valaistuksen osalta toisistaan. T-mallin oleelliset osat koeajettiin Kerman alueella ja todettiin ajovalot samoiksi, mitkä on jo aiemmin testattu esim Grizzly SE 700-mallissa
Pituudessa ja leveydessä ei juurikaan eroja synny, sillä Yamaha on 2035mm ja Canam 2110mm pitkä. Leveyttä Yamahassa on 1180mm ja Canam 1168mm. Varsinaista millipeliä siis, joilla ei ole mitään käytännön merkitystä. Korkeudessa taasen Canam on reippaasti isompi 1240mm mitoillaan, kun Yamaha kurkottaa 1160mm korkeuteen. Kumpikin laite on varustettu Putkitarakoilla ja niiden korkeusero edessä on 90mm ja takana 80mm. Kuva vähän alla valehtelee jopa Canamin eduksi, mutta Canam on selkeästi jyhkeämpi.
Tehoja Outlanderissa on 427 kuutiosenttimetrin voimin 38HP/28,3Kw, kun Yamaha jättää nämä tiedot Rolls-Royce:n tyyliin kertomatta. Kun internetin syövereitä tutkii, niin 421 kuutiosenttimetrisessä Yamahassa kerrotaan olevan 27HP/20,1Kw. Venttiileitä Yammussa on 2, joita ohjataan yhdellä nokka-akselilla ja sama juttu Canamissa. Canamin viritysaste on samankaltaisesta rakenteesta huolimatta siis huomattavasti korkeampi kuin Yamahassa ja se tuntuu ihan ns. persdynolla. Tässä ei kuitenkaan ole koko totuus ja se selviää ajossa.
Ajamaan
Talvi tarjoili Etelä-Savolaisessa maastossa kaikki mausteet ajamiseen ja sehän meidän testisakkia miellytti. Puulajärven jäällä oli paikoitellen 70 cm lunta ja paikoitellen ei juuri lainkaan. Kaikkea oli siis tarjolla, mutta kumpikin tarjoili mojovan yllätyksen etenemiskyvyissään. Canamin vakiorengastus on kehuttu useaan otteeseen ja Carlisle ACT HD lienee markkinoiden paras ensiasennusrengas näissä normimönkijöissä. Talvipito on ilmiömäinen, kalliolla löytyy pitoa ja vyörenkaana vauhdikkaassa ajossa rengas pysyy hyvin käsissä. Runko on varsin elastinen, joten pitoja löytyy kaikenlaiseen ajoon. Nappula on varsin korkea vakiorenkaaksi, eli 26mm ja sen kanssa saa jo olla tarkkana kun menee nurmikolle. Metsässä taas korkeudesta on vain hyötyä. Vakiorenkaat on 26×8-12 ja 26×10-12 koossa ja istutettu mustille alumiinivanteille. Varsin tyylikäs kokonaisuus. Yamahan rengastus on CST C9313 25×8-12 ja 25×10-12 ja nappulan korkeus 19mm. Vanteina vakiona mustat ja peltiset perusvanteet. Mukava piirre oli se, että peltivanne oli varsin umpinainen ja vanteeseen ei lumi jäänyt täristämään, vaan sen sai helposti putsattua käsin puhtaaksi. Nappula on siis varsin maltillinen ja se on eduksi herkällä ajopinnalla. Syvimpään mutaan sillä ei kannata lähteä, mutta lumessa yhdessä Yamahan voimansiirron kanssa laite eteni kertakaikkisen erinomaisesti.
Tästä päästäänkin sitten kertomaan etenemisestä. Yamaha oli ensialkuun pienen ja vaatimattoman oloinen. Mutta laite on maastossa kertakaikkisen elementissään ja se eteni kaikissa maasto-olosuhteissa erinomaisesti. Varsinkin lumessa sillä pystyi pitämään kaikenlaisia nopeuksia ja lumella monesti ilmenevä ”jynkytys” loisti poissaolollaan. Kokonaisuus lienee monen osa-alueen summa joka oli todella positiivinen. Yamahan Ultamatic variaattori on kireällä remmillä ja keskipakokytkimellä varustettu ja sallii erittäin pehmeät lähdöt ja luisto liikkeelle lähdettäessä tapahtuu kytkimessä. Tämä siis takaa sen, että remmi ei pääse palamaan raskaastikkaan kuormitettaessa. Myös hiipivät lähdöt onnistuu hyvin. Voimansiirron välykset olivat myös minimissään ja tämä yhdistelmä maltillisella renkaalla taisi aiheuttaa sen, että Yamaha ei jynkyttämyt missään ajonopeudessa. Tämä taas takasi varsin mainion etenemisen umpihangessa. Pakko sanoa, että olin todella yllättynyt Kodiakin kyvystä edetä lumessa ja maastossa yleensä.
Canamissa taasen jynkytystä esiintyi pienillä tehoilla, mutta haluan tähdentää, että sitä esiintyy melkein kaikissa renkailla varustetuissa laitteissa autoja myöden. Canamissa taasen oli sen verran enemmän tehoja, että jynkytyksen sai poistumaan laittamalla sähköisesti toimivan kaasuliparetta suoremmaksi ja silloin Canam eteni lumessa vaivatta ja erittäin tehokkaasti. Ajorupeamamme umpihangessa oli noin 10km ja polttoainetta kummallakin paloi tällä ajomatkalla 3 litraa. Verrokkina mukana ollut 700cc Yamaha Grizzly vei samalla matkalla 4 litraa. Rengastus oli Grizzlyssä talvi-iloihin ihan väärä, eli 27×11-14 Benemoth kaikissa nurkissa, joten kaasua sai käyttää melkein koko reservin osalta. Kyllä sekin lumessa eteni, mutta saattaa olla, että Zilla olisi ollut parempi valinta. Rengas onkin tarkoitettu koville pinnoille nielemään kilometrejä.
Lumessa kahlaaminen on siis varsin raskasta laitteille, mutta varsinaiset verrokit kulutti ihan samat lukemat raskaassa ajossa. Tiellä ajaen 20-50 km/h nopeuksissa tuntikulutus asettui Yamahassa 2l/h ja Canamissa 3l/h. Todella pieniä eroja. Yamahan polttoainetankki on 14 litrainen ja Canam taasen 20,5 litraa vetävä. Canamissa taisi olla jokin sisäänajo-ohjelma päällä, joten laite oli hieman rikkaammalla seoksella liikkeellä ja ihan kaikkia tehoja kuulemma ei sisäänajossa saa. Tätä ei missään dokumentissa toki lue ja ei se myöskään tehoissa tuntunut.
Alustaltaan ja jarruiltaan erilaiset
Canamin keulaa on monesti haastettu sen painumisesta mutkissa ja painon alla alas, mutta XU+ -mallissa tätä ei ilmennyt lainkaan. Laite on siis kertakaikkisen ryhdikäs ja kantaa kuormaa myös keulalla hyvin. Uskoisin, että tämä laite on lumiauran takana mitä mainioin lumikone. Joku voisi sanoa jousitusta jopa kovaksi, mutta osa oli seurausta -15 asteen pakkasesta.
Alustan käytös liukkailla pinnoilla oli johdonmukainen ja progressiivinen, kolmiasentoinen ohjaustehostin toimi kuin ajatus. Maavaraa Canamissa on 29 senttiä ja Yamahassa 25 senttiä. Yamaha taasen on vakioasetukseltaan elastinen ja maastoa myötäilevä, mutta keula ei vauhdikkaassa ajossakaan painunut kasaan, joten iskunvaimennus on myös kunnossa. Yamahan ohjaustehostin on Japanilaisen tyylinen, eli on kevyt, mutta jättää kuljettajalle tuntuman maastoon ja myös 40kg elopainoinen testikuljettaja jaksoi tahkota Yamahaa koko päivän… ja yönkin jos olisi vaan antanut. Muistutan kuitenkin, että kumpikaan ei ole mitään raasereita, joten jos haluaa jouhevampaa ajokäytöstä, tulee alustaan sijoittaa 4 numeroinen luku euroja. Vakiokoneina ja näillä kuutioilla en kuitenkaan näe moisille tarvetta.
Jarrut eroaa siten, että Yamahassa on takana märkä monilevyjarru perän sisällä, kun taasen Canamissa on yksi levyjarry oikealla puolella konetta. Edessä kummassakin on levytjarrut.
Varusteet
Varusteissa syntyy vähän eroja ja näin ollen varusteita pitänee laittaa kumpaankin, jotta saa ”täydellisen” yleismönkijän. Yamaha on valinnut vinssikseen WARN VRX 2500:n ja Canamin keulalla omaa brändiä edustava 3500 lbs malli. Kumpikin vaijerilla ja rullakidalla. Vaijeri toimii yleiskäytössä ja varsinkin kivikossa puita vinssatessa antaa anteeksi kovaa käyttöä. Naru sitten liukukidan kanssa seuraavalla kierroksella, kun vaijeri on vaihtokunnossa.
Canamissa on vakiona kahva- ja peukkulämmitin ja takana mainio, myös paksuin hansikkain käytettävä tarvikelaatikko. Reunassa oli mainionoloinen tiivistys, joten vesi pysyi ainakin tesisession aikana ulkopuolella, vaikka sulamisveden olivatkin kaikkialla.
Yamaha luottaa valaistuksessa All-LED-toteutukseen, eli kaikki ajovaloja myöden oli LED valoelementeillä toteutettu ja vilkku-parkki-jarru-yhdistelmä on maastolaitteeseen oikeaoppisella, elastisella kiinnityksellä varustettu. Valot olivat myös varsin tehokkaat.
Canam:n valototeutus on hehkuilla, joten vuodelle 2022 on mahdollisuus mainioon faceliftiin. Toki satasella saa keulalle sellaisen valon, jolla näkyy melkein Norjaan, joten taas varustelutiski auttaa. Kummassakin on vetokuula ja peräkärryn pistoke, joten liikenteeseenkin on hyvin asiaa korkeankin, mönkijän omat valot peittävän kärryn kanssa. Kärrypainot Yamaha ilmoittaa 600Kg yleisesti ja Canam 750Kg jarrullisella ja 335Kg jarruttomalla kärryllä. Ainakin tiellä riittävät painot, varsinkin talvella. Painava kärry taittaa yhdistelmän liukkaassa alamäessä helposti linkkuun, jos kuljettaja ei ole tarkkana. Voimansiirto on kummassakin perusosiltaan sama. Kaaviosta löytyy Parkki-Peruutus-Vapaa- Nopea-Hidas vaihde ja vaihteiston ja moottorin välissä on variaattori. Kummakin ajokin hidas vaihde on riittävän lyhyt kaikenlaisiin työtehtäviin ja voimaa riittää kiskoa kuormia. Nopealla vaihteella saa sitten kummallakin ajettua 60km/h ja kummankin rajoitin toimii oikeaoppisesti, eli täysteho on saatavilla rajoittimeen saakka.
Etuakselin lukon toiminta eroaa toisistaan. Canamin etulukko toimii automaattisesti ja mikäli eturengas luistaa, kytkeytyy viskotoiminen QE ( Quick Engage) lukko nopeasti apuun. Canamin kohdalla pitää muistaa tasaisen kaasun ajotapa, sillä lukko irtoaa, jos veto loppuu. Yamahassa taasen etulukko kytketään manuaalisesti. Tämä takaa 100% nelivedon, mutta lukko tulee kytkeä kiinni ennen sitä jumitilannetta. Kummankin laitteen saa myös sähköisesti 2-vetoiseksi. 2DW -vetotapaa kannattaa käyttää siirtymillä, kun pinta on pitävä.
CAnamissa Ilmanotto oli varsin mallikkaasti viety ihan mittaristolle saakka suojaan.
Yhteenveto
Yamaha Kodiak 450 EPS Diff Lock edustaa hillittyä, hiljaista japanilaista tyylisuuntaa, jossa painopiste on matalalla, kulku on eleetöntä ja vakaata, sekä 100% etulukon turvin myös varsin vakuuttavaa. Kaikessa paistoi elaadukas ja hienostunut tunnelma. Varustetiskin kautta kun hakee panssarin ja kahva+peukkulämppärin, on paketti kaikenlaiseen käyttöön valmis.
Canam taasen edustaa selkeästi urheilullisempaa ja kookkaampaa versiota tästä samasta kokoluokasta. Canam Outlander XU+ 450T on runsaasti varusteltu Suomen talveen mm. kahvalämmittimillä ja takana vielä vedenpitävä 10 litraa vetävällä laatikolla, on mönkijä oikeastaan pohjapanssarin ja LED-lisäpitkän asennuksen jälkeen valmis vaikka mihin.
PariUraa suosittelee juurikin tätä kokoluokkaa kaikille mönkijäharrastusta aloittavalle tai mökki- ja maatilakäyttöön yleiskoneeksi. Kuutoita ja tehoja voi sitten kasvattaa työtarpeen tai harrasteen niin vaatiessa.
Ohessa myös linkki videojuttuun: https://youtu.be/ws4fw8wKT4A
Canamin tarjoili koeajoon Jyväskylän Marine.
Muistiin merkitsi Heikki Hautala