Raajärvi on ollut perinteisesti ajopaikkana se, jossa kaikkein suurimmat kuutiot, maavarat ja renkaiden tuumakoot ovat kuljettajien mielestä tarpeen. Paikkahan on vaativa, sillä suota ja muutenkin pehmeää maastoa on yllin kyllin ja toisaalta kivikkoa on reippaasti ja reippaan kokoisilla kivillä höystetty.

Otimme haasteen vastaan ja saimme Konekesko Oy:ltä pitkään testiin Yamaha Grizzly 450 T3 mallin.

Mönkijää Vantaalta hakiessamme oli hieman sekainen tunne, sillä tämä mönkijä on kokoluokassaan ketterä ja samalla pienikokoinen. Edellä mainitut ovat ominaisuuksia, jotka tekevät laitteesta ketterän, mutta arveluttamaan jäi renkaiden pieni koko ja varsin maltillinen maavara, mutta erillisripustettuna pohja on tasainen ja maavaraa madaltava jäykkäperäisen takaperä, on rungon suojassa.

20160609_075220314_iOS

Koeajolaite oli asianmukaisesti varustettu kokopanssarilla, joka kannattaa jokaisen mönkijänostajan rastia lisävarusteeksi. Se suojaa konetta ja tekee maastossa ajamisen huomattavan helpoksi, sillä PE-muovista valmistettu panssari on kivissä kannoissa ja talvella hangessa liukas, joten ajoneuvo etenee maastossa mallikkaasti, vaikka jokainen rengas ei tapaisikaan maata. Hankalimmissa tilanteissa auttaa nelivedon lisäksi sähköisesti kytkeytyvä 100% etuperän lukko. Tässä tilanteessa kaikki mönkijän renkaat vetävät, ilman että tasauspyörästö antaisi jonkin renkaan sutia ilmassa toisen pysyessä paikallaan.

Itse ajokki

Koeajomalli oli ohjaustehostimellinen malli, joka pitkällä ajorupeamalla auttaa haastavassa maastossa kuljettajaa. Tehostin on tunnokas ja kertoo kuljettajalle alustasta riittävästi, mutta säästää ranteita kiviltä ja kannoilta, jos iskut olisi tulossa kuljettajalle asti. Tehostin toimi mallikkaasti koko ajotapahtuman ajan ja töitä se teki kuitenkin riittävästi koko ajan. Vakiorenkain tehostin toimii siis esimerkillisesti ja vaivatta.

Renkaina tuossa pienemmän keskiluokan mönkijässä on Maxxis 25×8-12 ja 25×10-12. Tämä on pieni rengas ainakin valtavirran mielipiteen mukaan. Lisäksi nappulan korkeus on maltillinen, 18 milliä.

Jousitus on näissä pienissä mönkijöissä ollut melko vaatimaton. Pompottava ja melko jäykkä. Yamaha selvisi tästä kohtuudella. Yli 10 tuntinen ajorupeama ei kroppaa jäykistänyt, vaikkakin matkustusmukavuudessa voisi olla parantamisen varaa. Se toisaalta nostaisi edullisen mönkijän perushintaa liiaksi. Erittäin kivikkoisessa maastossa voi kokeilla ajaa ilman kallistuksenvakaajaa, mutta tämä vaihtoehto soveltuu vain kokeneille kuljettajilla ja maastoon. Tiellä ajosta tulee huojuva ja tahattoman kaatumisen vaara on olemassa. Emme siis suosittele ajamaan ilman kallistuksenvakaajaa!

20160609_075231254_iOS

Hallintalaitteet ovat kaikki erittäin keveitä käsitellä. Jarrut ovat tavanomaiset tehoiltaan, mutta takana oleva öljykylvyssä kelluva monilevymärkäjarru on varsin huoltovapaa ja tunteeton kosteudelle. Erinomainen ratkaisu luotettavaan mönkijään. vetotapa 2×4 ja 4×4 välillä valitaan sähköisesti ja samaan tapaan valitaan myös etutasauspyörästön lukko. Kaikki kytkeytyy vaivatta ja mikäli kytkeytyminen ei ole tapahtunut kunnolla, moottorinohjaus rajoittaa tehoa voimakkaasti. Tällä estetään rikkoontuminen, joka äkillisestä kytkeytymisestä voisi helposti aiheutua. Lisäksi tässä laitteessa on käsikäyttöinen vetostartti, joten jos virta on päässyt hiipumaan akusta, saa laitteen nykäisemällä käyntiin. Tätä ominaisuutta osaa arvostaa, kun ollaan kaukana huoltopisteistä. Ainoa asia, joka näissä kaikissa T3 luokan ajoneuvoissa harmittaa, on jalkajarrun pakollinen painaminen aina eteen-taakse vaihteiden vaihtamisen välillä. Haastavassa paikassa se on välillä erittäin hankalaa. Tämän toiminnallisuuden saa säätämällä pois, mutta tällöin laite ei ole enää asetusten mukainen. Huomautan vielä, että tämä ominaisuus on kaikissa muissakin T3 luokan ajoneuvoissa, joten tämä ei lankea Yamahan omaksi ominaisuudeksi.

Valoja emme päässeet testaamaan yöttömästä yöstä johtuen, mutta etuvaloina on tavanomaiset halogeenivalot ja takana varsin perinteiset laatikkomalliset. Ehkä 700 kuutioisen isoveljen pienistä ja pyöreistä LED-toimisista takavaloista voisi ottaa mallia.

Maastoon

Torstai aukesi viileänä ja sadetta enteilevänä. Sade ei haittaa, sillä muutamat siirtymät pölisevät armottomasti, joten mieluummin sopivasti märkää.

DSCN0206Ensimmäisen päivämme seurue koostui vakiintuneesta ajoneuvoista. Honda TRX 420 FA, Honda Foreman 500 FA / DCT, Yamaha Grizzly 700 SE EPS, Polaris Sportsman 570 sekä pari isoa 1000 kuutioista maxi Can-Am:a. Näiden seurassa pikkuinen tuntui kovin vaatimattomalta, varsinkin kuin ajokavereiden rengastus oli huomattavasti kookkaampi ja karkeampi. Ajoimme laitteet ensin siirtymää pitkin hieman helpommalle sähkölinjalle hakemaan ruostuneet tuntumat esiin. Grizzly tuntui alla edelleen vähän pieneltä, mutta sopi käteen ja oli erittäin kevyt käsitellä. Hommaan saatiin ensimmäisellä suonosalla vähän haastetta ja se ei tuottanut pienimmälle seuralaiselle minkäänlaisia vaikeuksia. Päinvastoin.

DSCN0264

Todella kevyen rakenteen ja myös pienen ja maltillisen rengastuksen takia ei suon pinta rikkoontunut lainkaan. Päivä jatkui varsin helpolta vaikuttavissa merkeissä.

 

 

 

DSCN0256Monesti, missä uran reunalla oli vain kahden renkaan mentävä kantava kohta, sai Grizzlyn pidettyä siinä roikkumalla. Vinssiä tarvittiin yhtä usein kuin muillakin tai ehkä jopa harvemmin. Keveyden ansiosta tuon laitteen pystyy ihan näillä konttorirotan voimilla auttamaan eteenpäin. Lisäksi todella kapea kone meni monesta kohdasta kuivin renkain, missä leveämmän isoveljet menivät panssareita myöden.

Yamahan voimalinja on mönkijämaailmassa esimerkillinen. Siinä variaattorin helppous ja märän keskipakokytkimen määrättömän pitkän hiivittämisen salliva toiminta on suolle erinomainen yhdistelmä. Kireän remmin takia remmi ei koskaan luista ja näin vältytään monesti kiusalliselta remmin savuamiselta tai jopa rikkoontumiselta. Variaattorin ilmanvaihto on varsin matalalla ja ojan ylityksessä se hörppää vettä, jos tarakan alaosa osuu veteen. Yamahan variaattorikotelon alareunassa on todella helpossa paikassa poistoproppu ja tämä pieni hörppäys saatiin muutamassa minuutissa kuntoon. Hyvää suunnittelua tämäkin.

DSCN0268Päivän jatkuessa pidemmälle, olimme monesti jo todenneet, että suolla eteneminen ei ole renkaista tai maavarasta kiinni, vaan se on monen asian yhdistelmä. Kevyellä koneella pärjää maltillisellakin rengastuksella ja kun käyttää ajomaaston hyvin hyödyksi, eteneminen on todella nopeaa ja ennen kaikkea rauhallista. Tämä säästää kuljettajaa todella paljon. Lukon ennakoiva käyttö on hyvä opetella, sillä liian myöhään kytkettäessä voi joutua kerran kytkeä peruutuksen päälle, että lukko kytkeytyy. Asian oppii alle puolenpäivän ajomatkalla ja sen jälkeen se tulee automaattisesti. Ohjaustehostin sallii myös ajamisen lukkopäällä ja näin kuljettaja voimia säästyy pitkässä ajossa. Varmasti esimerkiksi ammatikseen ajaville erinomainen ominaisuus. Lukko toki kannattaa aina kytkeä pois, kun maasto sen sallii. Se säästää kaikkia mönkijän voimansiirron osia. Ensimmäinen päivä venähti todella pitkäksi, eli ajoimme 10 konetuntia ja olimme reissussa 12 tuntia. Yamaha selviytyi tästä erinomaisesti.

Seuraavana päivänä seuraamme liittyi Pelec-telamaastoajoneuvo, mutta siitä sitten kerron vähän myöhemmin omassa jutussaan.

DSCN0220Nyt haastetta oli enemmän ja ojien ylityksiä ja vinssattavaa oli enemmän. Mutta pieni Grizzly selviytyi joka paikasta joko hiipimällä tai ajopaikan tarkalla valinnalla. Vain sellaiset paikat, missä 500-1000 kuutioiset pystyivät ojan yli hyppäämään tehoilla, oli Grizzly joko vinssattava yli tai sitten haettava se hieman helpompi kohta. Vaikka hyppäämistä ei voinutkaan tällä testauksessa olleella mönkijällä tehdä, oli sen etenemisnopeus edelleen nopeaa, ellen jopa nopein.

Edelleen viimeinen ajopäivä suuntautui haastavaan suoympäristöön höystettynä kivikolla. Kivikossa pienen kokonsa takia Grizzly oli todella helppo hallita painolla ja sillä pääsi erittäin pahoista paikoista vaivatta eteenpäin. Toki maavaran maltillisuus vaati pohjakosketuksia, mutta siksi se pohjapanssari siellä alla on liukastamassa ja suojaamassa samaan aikaan. Vakiorengas pitää kivikossa esimerkillisesti.

Yhteenveto

Moottori tässä T3-luokan ajoneuvossa on 421 kuutioinen ja polttoaineen syöttö tapahtuu kaasuttimella, jossa käsikäyttöinen rikastin. Polttoaineen kulutus oli pieni, keskikulutuksen ollessa pienimmillään alle litran tunti ja suurimmillaan 1,3 litraa tunnissa. Tässä kuitenkin voisi nähdä kehitystä jatkossa moottorin suhteen ja varustaa tämäkin malli polttoaineen suihkutuksella. Tällöin saavuttaisiin hieman terävämpi kaasuun vastaavuus ja varmasti ennätystä hipova polttoaineenkulutus per ajettu ajotunti. Jäädään odottamaan.

 

DSCN0225Kun kolmen päivän, 160 kilometrin ja 26 ajotunnin jälkeen summaan tämän kertaista koeajoa, on pakko sanoa sen olleen iso ja ennen kaikkea positiivinen yllätys. Etenemiskyky maastossa on monen asian summa ja aina ei suurin olen nopein tai kyvykkäin. Pienellä pärjää monissa paikoissa nopeammin ja ne paikat missä teholla voittaa, on taas keveys ominaisuus, joka nopeuttaa mahdollista vinssausta. Isoja, tonnikokoluokan mönkijä monesti vinssattiin kahden vinssin voimalla. Sen verran syvälle ne saattoivat itsensä kaivaa. Onko kyse ajoneuvosta tai kuljettajasta, jätän arvioinnin lukijan vastuulle.

Muistiin merkitsi, Heikki Hautala

 

Ps. Hondamiehen kainalossa on aina mukava levätä.

DSCN0187

3 thoughts on “Yamaha YFM 450 Grizzly 4×4 T3 haastavissa olosuhteissa Raajärvellä”

  1. Harmi että ette jutussanne maininneet mitään nopeudenrajoittimesta. Tietääkseni se on näissä uusissa nelipuolikkaissa hoidettu kaasuvivun rajoittamisella? Ruuvasitteko rajoittimen pois päältä vai riittikö teho vajaakaasulla ajaen?

  2. Kiitos Timo kommentista.

    Kaasutinkäyttöisissä nopeudenrajoittimen osalta on omat ongelmansa, kun polttoaineen syöttöä ei niissä voi oikein katkaista, koska polttoaine valuu tankista painovoimaisesti kaasuttimeen. Mikäli nopeutta rajoitettaisiin muutoin kuin kaasua rajoittamalla, aiheuttaisi se lieveilmiönä erittäin rikkaan ja palamattoman seoksen ja pahimmillaan melkoista paukkumista putkessa. Testin päämääränä ja kirjoituksen johtoajatuksena oli nimenomaan testata vakiolaitetta sen koon ja vakiovarustuksen puitteissa. Tässä kohtaa nopeudenrajoitin ei ollut se testattava elementti. Maastomallia siis testasimme harrastamismielessä. muutoin yamahan 700 cc kokoluokan laitteissa nopeuden rajoitin toimii esimerkillisesti, onhan se niissä EFI koneisena helpompi toteuttaa.

  3. Kiitos Roosa nopeasta vastauksesta.
    Jos ymmärsin oikein, otsikon mukaisesti testissä oli nimen omaan T3-laite?
    Sellainen informaatio ja usko tuosta lukijalle välittyy. Siis rajoitettu yksilö.

    t. Timo

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.